Meeting the family, day 4

Olimme suunnitelleet lähtevämme sunnuntaina päiväreissulle Venetsiaan. Kymmenen aikaan aamulla olimme Padovan juna-asemalla ja ostimme liput seuraavaan halpaan junaan. Sen jälkeen menimme tarkastamaan miltä raiteelta junamme lähtisi ja huomasimme, että juna oli peruttu! Meidän junamme ei ollut ainoa, joka oli peruttu, vaan kaikkien halvempien junavuorojen kohdalla luki isolla CANCELLATO. Ainoastaan kalliimmat junat liikennöivät entiseen malliin, ja jos olisimme menneet jollakin niistä Venetsiaan, meidän olisi pitänyt maksaa enemmän. Eikun asiakaspalveluun jonottamaan minun toimiessa tulkkina. Italiassa lomailessa kannattaa muistaa, että ei pidä itsestäänselvyytenä sitä, että kaikki virkailijat osaavat englantia. 

  Jonotettuamme ihan kiitettävän kauan pääsimme asiakaspalvelun tiskille ja selitin tilanteemme ihanalla alkeistason italiallani. Virkailija vaan käski meitä menemään seuraavalle tiskille, eli lipunmyyntipaikalle. Olimme tästä oikein riemuissamme. Taas uusi jono jonotettavaksi! Lopulta pääsimme tiskille ja osoittautuikin, että tämä virkailija puhui hyvin englantia, joten asioimme sitten englanniksi, sillä näin vähensin väärinymmärrysten riskiä. Virkailija kertoi, että oli lakko, eikä hän tienny milloin seuraava edullinen juna saapuisi. Italiassa kaikki junat eivät ole valtion omistuksessa, vaan on myös yksityisiä junayrityksiä ja sinä päivänä juuri se junafirma, joka hoiti edulliset kyydit, oli lakossa. Just our luck. :D

 Onneksi pystyisimme käyttämään ostamamme junaliput huomenna, joten päätimme lykätä Venetsian-matkaamme maanantaille ja viettää rennon sunnuntaipäivän Padovassa. Koska juna-asemalta ei ollut pitkä matka keskustaan, päätimme kävellä sinne. Matkan varrella kävimme ihanassa puistossa, jossa en ole koskaan vaivaantunut käymään, vaikka ajan siitä päivittäin ohi ratikalla. Todella kaunis puisto ja sen vierellä on Eremitani Civic Museum, jossa meillä oli aikomus käydä myöhemmin.

Keskustaan päästyämme kävimme ostamassa vähän ruokaa lounaspiknikkiä varten ja menimme ratikalla Prato della Valleen syömään lounasta puistoon. Syötyämme kävimme uudestaan läheisessä Santa Giustinan katedraalissa, sillä äitini ja veljeni eivät olleet vielä nähneet sitä.

Yksityiskohta Santa Gustinan katedraalista

Kirkossa käytyämme meillä ei ollut mitään selkeää suunnitelmaa, miten vietämme loppupäivän. Kuljimme rennosti ympäri kaupunkia ja pysähdyimme silloin tällöin johonkin kahville ja jatkoimme matkaa. Minusta on ihanaa, kun ei suunnittele kaikkea etukäteen, vaan niin sanotusti "menee virran mukana" ja katsoo mitä matkalla tulee vastaan. Tällainen rento kävely on mielestäni paras tapa tutustua kaupunkiin, kävellään vaan eteenpäin ja ihaillaan maisemia, ja jos tielle sattuu jotain kiinnostavaa esimerkiksi kaunis kirkko, niin poiketaan sitten sisään ja sen jälkeen jatketaan matkaa. Totta kai olisin halunnut näyttää perheelleni kaikki nähtävyydet Padovasta ja stressasin välillä kun tuntui, että aika menee niin nopeasti emmekä olleet nähneet kaikkea, mutta jos tarkemmin ajattelee, niin tärkeintä oli se, että saimme viettää aikaa yhdessä, oli se sitten kahvilassa, hotellissa tai asiakaspalveluun jonottamassa. :)
  Sunnuntai-iltapäivällä ehdotin, että menisimme Eremitani Civic Museoon. Päätimme kuitenkin lykätä museoon menemistä, sillä oli jo myöhä iltapäivä eikä olisi ollut järkeä maksaa täyttä hintaa pääsylipusta, sillä museo ei olisi auki enää montaa tuntia. Päätimme poiketa erääseen kirkkoon, jonka huipun näimme museon edessä ollessamme. Kirkko näytti todella vanhalta, ja sitä se varmasti onkin. Ihmeellistä, miten monta kirkkoa voi tämän kokoisesta kaupungista löytyä. Padovassa on jättimäisiä kirkkoja, joiden tornit ja kupolit näkyvät kauas, ja sitten on myös pieniä kirkkoja, jotka ovat sokkeloisten katujen kätköissä ja monet näistä kirkoista saattaa löytää ihan sattumalta kadulla kävellessään. Vaikka en ole ollenkaan uskonnollinen, tykkään käydä kirkoissa (varsinkin katolilaisissa) ihastelemassa niiden arkkitehtuuria ja koristeluja. Vanhoissa kirkoissa ollessa voi melkeinpä tuntea sen historian, joka huokuu kirkon vanhoista seinistä ja veistoksista. Kun astuu sisälle kauniiseen rauhalliseen kirkkoon, voi sysätä hetkeksi oman elämänsä hektisyyden syrjään ja vain nauttia kirkon hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta.

Tämä kirkko sijaitsee syrjässä päätiestä ja päätimme kävellä keskustaan kirkon viereltä lähtevää tietä pitkin. Näin pääsimme kulkemaan katuja, joita emme vielä olleet kulkeneet. Nämä kadut eivät ole turistien täyttämiä, vaan ihanan rauhallisia katuja, jotka kuitenkin vievät kohti kiireistä ja ihmisten täyttämää keskustaa. Tämän seuraavan kuvan otin matkan varrella ylittäessämme siltaa. Pysähdyimme ja vitsailimme, että nythän me voidaan kuvitella olevamme Venetsiassa, sillä maisema kieltämättä muistutti vähän Venetsiaa, vaikka en ole koskaan nähnyt sen kanavissa noin paljon viherkasveja. :D Ajattelimme, että jos emme jostain syystä pääsisikään käymään Venetsiassa, voisimme näyttää kaikille tutuille tätä kuvaa ja vakuuttaa, että kyllähän siellä Venetsiassa tuli käytyä. :D

Vähän niin kuin Venetsia :D

Katutaidetta matkanvarrelta

Katua pitkin kulkiessamme päädyimme lopulta Piazza dei Signorille, joka on yksi Padovan keskustan aukioista. Aukiolta löytää monta hyvää jäätelöbaaria ja kahvilaa ja pakkohan meidänkin oli pysähtyä nauttimaan italialaista jäätelöä. ;)

  Illemmalla päätimme mennä syömään ravintolaan, joka sijaitsi äitini ja veljeni hotellin vieressä. Illallinen ei sujunut ihan täydellisesti, mutta ainakin saimme hyvät naurut. :) Itseäni lukuun ottamatta kaikki tilasivat kanaa, minun piti kysyä tarjoilijalta, että löytyykö ravintolasta mitään syötävää kasvissyöjälle, sillä menusta en ainakaan löytänyt mitään lihatonta vaihtoehtoa lisukkeita lukuun ottamatta. Tarjoilija pahoitteli, että kaikki ruokalajit sisälsivät lihaa, joten tilasin sitten pelkkää höyrytettyä pinaattia ja tarjoilija sanoi tuovansa minulle myös juustoa sen lisäksi. Mikä gourmet illallinen. :D Eikä tässä vielä kaikki. Tovin odotettamme sain lautasellisen erilaisia juustoja ja tätini, mummoni ja äitini saivat tilaamansa annokset, kun taas veljeni sai pelkästään pienen lautasellisen ranskalaisia, vaikka oli tilannut mös kanaa. Söimme saamamme ateriat ja odottelimme, milloin loput tulisivat. En nähnyt tarjoilijaa, joten en voinut kysyä asiasta. Kun tarjoilija tuli hakemaan lautasemme, kysyin, onko pinaattini tulossa. "Si, si", tarjoilija vakuutti ja kiiruhti pois paikalta. Odotimme varmaan tunnin verran ennen kuin sain pinaattini, joka ei ollut kauhen herkullisen näköistä ja haisi siltä kuin olisi lillunut likavedessä viikon. Vaikka olimme vähän ärtyneitä saamastamme palvelusta, emme voineet olla nauramatta saatuani annokseni. Tätäkö me olimme niin kauan odottaneet?! Ja veli-reppanani oli ihan nälissään, hän sanoi menevänsä tämän jälkeen ostamaan itselleen pitsan. :D

  Lähdettyämme ravintolasta lähdimme etsimään toista ruokapaikkaa, jotta veljeni saisi syötävää, pelkkä lautasellinen ranskalaisia ei kauheasti täytä nuorta miestä. Pahaksi onneksi oli sunnuntai, eli suurin osa ruokapaikoista sulkeutuu yhdeksän aikoihin ja tuolloin kello oli jo reippaasti yli yhdeksän. Haahuiltuamme kaduilla jonkin aikaa päätimme kaikki lähteä nukkumaan, jotta heräisimme seuraavana päivänä hyvissä ajoin ja lähtisimme Venetsiaan aamujunalla. Veljeni joutui menemään nälissään nukkumaan, mikä on aika hassua, sillä onhan Italia kuuluisa hyvästä ruuastaan ja luulisi, että tämä olisi vihoviimeinen paikka maailmassa, jossa turisti joutuisi näkemään nälkää. :D