maanantai 29. lokakuuta 2012

Meeting the family, day 4

Olimme suunnitelleet lähtevämme sunnuntaina päiväreissulle Venetsiaan. Kymmenen aikaan aamulla olimme Padovan juna-asemalla ja ostimme liput seuraavaan halpaan junaan. Sen jälkeen menimme tarkastamaan miltä raiteelta junamme lähtisi ja huomasimme, että juna oli peruttu! Meidän junamme ei ollut ainoa, joka oli peruttu, vaan kaikkien halvempien junavuorojen kohdalla luki isolla CANCELLATO. Ainoastaan kalliimmat junat liikennöivät entiseen malliin, ja jos olisimme menneet jollakin niistä Venetsiaan, meidän olisi pitänyt maksaa enemmän. Eikun asiakaspalveluun jonottamaan minun toimiessa tulkkina. Italiassa lomailessa kannattaa muistaa, että ei pidä itsestäänselvyytenä sitä, että kaikki virkailijat osaavat englantia. 
  Jonotettuamme ihan kiitettävän kauan pääsimme asiakaspalvelun tiskille ja selitin tilanteemme ihanalla alkeistason italiallani. Virkailija vaan käski meitä menemään seuraavalle tiskille, eli lipunmyyntipaikalle. Olimme tästä oikein riemuissamme. Taas uusi jono jonotettavaksi! Lopulta pääsimme tiskille ja osoittautuikin, että tämä virkailija puhui hyvin englantia, joten asioimme sitten englanniksi, sillä näin vähensin väärinymmärrysten riskiä. Virkailija kertoi, että oli lakko, eikä hän tienny milloin seuraava edullinen juna saapuisi. Italiassa kaikki junat eivät ole valtion omistuksessa, vaan on myös yksityisiä junayrityksiä ja sinä päivänä juuri se junafirma, joka hoiti edulliset kyydit, oli lakossa. Just our luck. :D
 Onneksi pystyisimme käyttämään ostamamme junaliput huomenna, joten päätimme lykätä Venetsian-matkaamme maanantaille ja viettää rennon sunnuntaipäivän Padovassa. Koska juna-asemalta ei ollut pitkä matka keskustaan, päätimme kävellä sinne. Matkan varrella kävimme ihanassa puistossa, jossa en ole koskaan vaivaantunut käymään, vaikka ajan siitä päivittäin ohi ratikalla. Todella kaunis puisto ja sen vierellä on Eremitani Civic Museum, jossa meillä oli aikomus käydä myöhemmin.







Keskustaan päästyämme kävimme ostamassa vähän ruokaa lounaspiknikkiä varten ja menimme ratikalla Prato della Valleen syömään lounasta puistoon. Syötyämme kävimme uudestaan läheisessä Santa Giustinan katedraalissa, sillä äitini ja veljeni eivät olleet vielä nähneet sitä.


Yksityiskohta Santa Gustinan katedraalista

Kirkossa käytyämme meillä ei ollut mitään selkeää suunnitelmaa, miten vietämme loppupäivän. Kuljimme rennosti ympäri kaupunkia ja pysähdyimme silloin tällöin johonkin kahville ja jatkoimme matkaa. Minusta on ihanaa, kun ei suunnittele kaikkea etukäteen, vaan niin sanotusti "menee virran mukana" ja katsoo mitä matkalla tulee vastaan. Tällainen rento kävely on mielestäni paras tapa tutustua kaupunkiin, kävellään vaan eteenpäin ja ihaillaan maisemia, ja jos tielle sattuu jotain kiinnostavaa esimerkiksi kaunis kirkko, niin poiketaan sitten sisään ja sen jälkeen jatketaan matkaa. Totta kai olisin halunnut näyttää perheelleni kaikki nähtävyydet Padovasta ja stressasin välillä kun tuntui, että aika menee niin nopeasti emmekä olleet nähneet kaikkea, mutta jos tarkemmin ajattelee, niin tärkeintä oli se, että saimme viettää aikaa yhdessä, oli se sitten kahvilassa, hotellissa tai asiakaspalveluun jonottamassa. :)
  Sunnuntai-iltapäivällä ehdotin, että menisimme Eremitani Civic Museoon. Päätimme kuitenkin lykätä museoon menemistä, sillä oli jo myöhä iltapäivä eikä olisi ollut järkeä maksaa täyttä hintaa pääsylipusta, sillä museo ei olisi auki enää montaa tuntia. Päätimme poiketa erääseen kirkkoon, jonka huipun näimme museon edessä ollessamme. Kirkko näytti todella vanhalta, ja sitä se varmasti onkin. Ihmeellistä, miten monta kirkkoa voi tämän kokoisesta kaupungista löytyä. Padovassa on jättimäisiä kirkkoja, joiden tornit ja kupolit näkyvät kauas, ja sitten on myös pieniä kirkkoja, jotka ovat sokkeloisten katujen kätköissä ja monet näistä kirkoista saattaa löytää ihan sattumalta kadulla kävellessään. Vaikka en ole ollenkaan uskonnollinen, tykkään käydä kirkoissa (varsinkin katolilaisissa) ihastelemassa niiden arkkitehtuuria ja koristeluja. Vanhoissa kirkoissa ollessa voi melkeinpä tuntea sen historian, joka huokuu kirkon vanhoista seinistä ja veistoksista. Kun astuu sisälle kauniiseen rauhalliseen kirkkoon, voi sysätä hetkeksi oman elämänsä hektisyyden syrjään ja vain nauttia kirkon hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta.




Tämä kirkko sijaitsee syrjässä päätiestä ja päätimme kävellä keskustaan kirkon viereltä lähtevää tietä pitkin. Näin pääsimme kulkemaan katuja, joita emme vielä olleet kulkeneet. Nämä kadut eivät ole turistien täyttämiä, vaan ihanan rauhallisia katuja, jotka kuitenkin vievät kohti kiireistä ja ihmisten täyttämää keskustaa. Tämän seuraavan kuvan otin matkan varrella ylittäessämme siltaa. Pysähdyimme ja vitsailimme, että nythän me voidaan kuvitella olevamme Venetsiassa, sillä maisema kieltämättä muistutti vähän Venetsiaa, vaikka en ole koskaan nähnyt sen kanavissa noin paljon viherkasveja. :D Ajattelimme, että jos emme jostain syystä pääsisikään käymään Venetsiassa, voisimme näyttää kaikille tutuille tätä kuvaa ja vakuuttaa, että kyllähän siellä Venetsiassa tuli käytyä. :D


Vähän niin kuin Venetsia :D

Katutaidetta matkanvarrelta

Katua pitkin kulkiessamme päädyimme lopulta Piazza dei Signorille, joka on yksi Padovan keskustan aukioista. Aukiolta löytää monta hyvää jäätelöbaaria ja kahvilaa ja pakkohan meidänkin oli pysähtyä nauttimaan italialaista jäätelöä. ;)
  Illemmalla päätimme mennä syömään ravintolaan, joka sijaitsi äitini ja veljeni hotellin vieressä. Illallinen ei sujunut ihan täydellisesti, mutta ainakin saimme hyvät naurut. :) Itseäni lukuun ottamatta kaikki tilasivat kanaa, minun piti kysyä tarjoilijalta, että löytyykö ravintolasta mitään syötävää kasvissyöjälle, sillä menusta en ainakaan löytänyt mitään lihatonta vaihtoehtoa lisukkeita lukuun ottamatta. Tarjoilija pahoitteli, että kaikki ruokalajit sisälsivät lihaa, joten tilasin sitten pelkkää höyrytettyä pinaattia ja tarjoilija sanoi tuovansa minulle myös juustoa sen lisäksi. Mikä gourmet illallinen. :D Eikä tässä vielä kaikki. Tovin odotettamme sain lautasellisen erilaisia juustoja ja tätini, mummoni ja äitini saivat tilaamansa annokset, kun taas veljeni sai pelkästään pienen lautasellisen ranskalaisia, vaikka oli tilannut mös kanaa. Söimme saamamme ateriat ja odottelimme, milloin loput tulisivat. En nähnyt tarjoilijaa, joten en voinut kysyä asiasta. Kun tarjoilija tuli hakemaan lautasemme, kysyin, onko pinaattini tulossa. "Si, si", tarjoilija vakuutti ja kiiruhti pois paikalta. Odotimme varmaan tunnin verran ennen kuin sain pinaattini, joka ei ollut kauhen herkullisen näköistä ja haisi siltä kuin olisi lillunut likavedessä viikon. Vaikka olimme vähän ärtyneitä saamastamme palvelusta, emme voineet olla nauramatta saatuani annokseni. Tätäkö me olimme niin kauan odottaneet?! Ja veli-reppanani oli ihan nälissään, hän sanoi menevänsä tämän jälkeen ostamaan itselleen pitsan. :D
  Lähdettyämme ravintolasta lähdimme etsimään toista ruokapaikkaa, jotta veljeni saisi syötävää, pelkkä lautasellinen ranskalaisia ei kauheasti täytä nuorta miestä. Pahaksi onneksi oli sunnuntai, eli suurin osa ruokapaikoista sulkeutuu yhdeksän aikoihin ja tuolloin kello oli jo reippaasti yli yhdeksän. Haahuiltuamme kaduilla jonkin aikaa päätimme kaikki lähteä nukkumaan, jotta heräisimme seuraavana päivänä hyvissä ajoin ja lähtisimme Venetsiaan aamujunalla. Veljeni joutui menemään nälissään nukkumaan, mikä on aika hassua, sillä onhan Italia kuuluisa hyvästä ruuastaan ja luulisi, että tämä olisi vihoviimeinen paikka maailmassa, jossa turisti joutuisi näkemään nälkää. :D



perjantai 26. lokakuuta 2012

Meeting the family, day 3

Lauantaina olimme taas aikaisin liikkeellä. Menimme ratikalla Prato della Valleen katselemaan markkinoiden tarjontaa. Omat shoppailuni jäivät aika olemattomiksi rahan puutteen takia, muuta minusta on aina mukavaa kierrellä ja katsella vaikkei mitään olisi ostamassakaan. Käväisimme myös katsomassa Santa Giustinan basilikaa, joka omasta mielestäni on Padovan kaunein kirkko. Se on koristukseltaan paljon yksinkertaisempi kuin Sant'Antonion basilika, mutta tykkään kirkon avaruudesta ja valoisuudesta. Kuvan kirkosta näätte ensimmäisessä Meeting the Family-postauksessa.
  Kirkosta poistuttuamme menimme lounaalle keskustaan. Syötyämme tätini huomasi, että hänen lompakkonsa on kadonnut. Lompakko sisälsi ajokortin ja luottokorttien lisäksi huomattavan summan käteistä. Kävin kysymässä ravintolan henkilökunnalta, että ovatko he nähneet lompakkoa, mutta sain kielteisen vastauksen. Päätimme tätini kanssa tehdä vierailun poliisilaitokselle, mutta ennen sitä meidän piti mennä juna-asemalle äitiäni ja pikkuveljeäni vastaan. Tavatessamme en olisi malttanut päästää heistä irti, oli niin ihana halia rakkaita ihmisiä pitkästä aikaa. :D Yhdessä etsimme heidän hotellinsa ja sen jälkeen suunnistimme tätini kanssa poliisilaitosta kohti. Italian kielitaitoni joutui todella koetukselle, koska laitoksella kaikki puhuivat englantia huonosti, hyvin huonosti tai ei ollenkaan. :D Päivystävällä poliisisedällä ei näyttänyt hirveästi olevan kiinnostusta käsitellä asiaamme, mutta heti kun poliisi sai tietää meidän olevan Suomesta (ja varsinkin että tätini on Turusta), asiamme alkoi edetä paljon rivakammin ja kohta jo naureskellen keskustelimme Suomesta samalla kun poliisisetä (joka sattui olemaan ihan älyttömän komea mies) naputteli tarinaamme koneelleen. Asioisin varmaan enemmänkin poliisien kanssa jos poliisilaitokselta löytyy tuollaisia namuja poliisisetiä. :D Poliisi kertoi, että hänen vaimonsa (nouuh) on joskus asunut Suomessa ja että hän rakastaa Pandan lakritsia.
  Poliisilaitosepisodin jälkeen menimme äidin ja veljeni hotelliin, josta suuntasimme keskustaan etsimään jotain hyvää ravintolaa. Lopulta päädyimme samaan ravintolaan, missä olimme syöneet tätini ja mummuni kanssa torstaina, sieltä sai hyvää pitsaa ja matkalaiset olivat niin nälissään että mikä tahansa ravintola kelpasi. Vaikka tätini lompakon varastaminen ikävältä tuntuikin, osasimme jo nauraa ja vitsailla asiasta. Taisimme herättää aika paljon huomiota ravintolassa, viisi savolaista nauramassa kovaan ääneen ja puhumassa hassua kieltään. :D

MMMmm kirsikkatomaatti-mozzarella-rucolapizza <3

P.S. Edellisen postauksen kuvamaratoonin jälkeen laitan tähän postaukseen vain yhden kuvan (=olin liian laiska ottamaan kuvia tuona päivänä, ainoa kuva jonka otin oli tuo pizza-kuva :D)

 

torstai 25. lokakuuta 2012

Orto Botanico

Tässä on nyt postaus käynnistämme Padovan kasvitieteellisessä puutarhassa. Varoitan jo etukäteen, että kuvia on PALJON.

Tässä hieman faktaa Wikipediasta:

"Padovan kasvitieteellinen puutarha (ital. Orto botanico di Padova) on maailman vanhin edelleen alkuperäisellä paikallaan sijaitseva kasvitieteellinen puutarha. Padovan yliopistoa palveleva puutarha perustettiin vuonna 1545 edistämään lääketieteen ja kasvitieteen tutkimusta, ja siellä viljeltiin alkujaan etenkin erilaisia lääkeyrttejä. Se on kasvitieteellisten puutarhojen edelläkävijä ja valittu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Puutarhan pinta-ala on noin 2,2 hehtaaria, ja siellä kasvaa noin 6000 kasvilajia. Alkuperäinen pohjaratkaisu on säilynyt entisellään, mutta puutarhaa on laajennettu perustamalla alkuperäisen alueen ympärille arboretum. Kasvit on yksittäisten kukkapenkkien lisäksi järjestetty erilaisiin kokoelmiin ja elinympäristöihin. Puutarhaan kuuluu lisäksi museo ja kirjasto. Puutarjan tehtäviin kuuluu kasvitieteellisen tutkimuksen lisäksi erityisesti Koillis-Italian kasvien suojelu, jota varten sen yhteydessä on myös siemenpankki."



























maanantai 22. lokakuuta 2012

Meeting the family, day 1&2

Viime viikko oli ihana, sain viettää laatuaikaa Suomesta tulleiden perheenjäsenieni kanssa. :) Julkaisen nyt useamman postauksen tästä viikosta, sillä juttua ja kuvia on paljon!

Torstaina olin ihan täpinöissäni, sillä tiesin, että illalla tätini ja mummuni saapuisivat Padovaan. Olin odottanut tätä päivää jo melkeinpä kaksi kuukautta. :D Illemmalla odotin kärsimättömästi host-isäni kotiin tulemista, sillä vasta sitten voisin lähteä kotoa. Lopulta hän saapui ja minä ryntäsin samalla oven avauksella ulos, hyppäsin ratikkaan ja matkustin Padovan juna-asemalle. Samalla huomasin, että puhelimestani oli loppunut saldo, joten en pystynyt soittamaan tädilleni kysyäkseni, missä he olivat. Kirosin huonoa tuuriani ja haahuilin linja-autoasemalla jokaisen laiturin tarkastaen. Onneksi puhelimeni pirisi pian ja tätini ilmoitti, että he ovat saapuneet perille. Oli ihanaa nähdä heidät pitkästä aikaa! Lähdimme heti heidän hotelliaan kohti,olin tarkistanut etukäteen hotellin osoitteen puhelimeni GPS:stä, sillä hotelli sijaitsi siinä osassa Padovaa, missä itse en koskaan ole ollut. Hotelli oli Bed&Breakfast-tyyppinen paikka, eikä sillä ollut mitään näkyvää nimikylttiä, joten oli hieman hankalaa löytää perille. Onneksi kysyimme apua ja lopulta paikka löytyi.
  Pienoisen lepohetken jälkeen suunnistimme kävellen keskustaan ja menimme pizzeriaan syömään. Aaah italialainen pizza <3. Loppuilta sujui leppoisasti rupatellen ja pizzaa syöden.

Perjantaina olimme hyvissä ajoin liikkeellä. Ensiksi menimme keskustaan kiertelemään minun toimiessani matkaoppaana. Vaikka olen asunut täällä jo kolme kuukautta, en ole hirveämmin räpsinyt kuvia Padovasta. Nyt oli ihanaa leikkiä turistia, sillä tavoin katsoi Padovaa ihan toisenlaisin silmin. Monelta tutulta kadulta löysin ihania puoteja, joihin päin en ollut aikaisemmin vilkaissutkaan. Oli ihanaa vaan kävellä rennosti ympäriinsä ja ihastella kaupunkia.

Kuva on otettu jostain päin Padovan keskustaa


                                                                           

Keskustasta löytyi myös tämä kaunis pieni kirkko.

Kenenkään Padovassa kävijän ei kannata missata Prato della Vallea, joka on kaunis puistoaukio ihan keskustan lähellä, (oma suosikkipaikkani Padovassa). Kävelimme sinne ja pysähdyimme puistoon piknikille. Aurinko paistoi todella lämpimästi ja minun oli pakko riisua takki vaikka podin alkavaa flunssaa (joka puhkesi heti kun tätini ja mummuni saapuivat tänne :D). Viikonloppuisin Prato della Valle täyttyy kauppiaiden kojuista, silloin se on oikea shoppailijan paratiisi. ;) Se on kuulema yksi Euroopan suurimmista markkinapaikoista, enkä ihmettele sitä ollenkaan. Jos haluaa kiertää koko markkinatapahtuman läpi, kannattaa varata useampi tunti aikaa. Markkinoilta löytyy kaikkea mahdollista, kenkiä, laukkuja, vaatteita, kankaita, ruokaa, kukkia ja kaikenlaista sekalaista tavaraa. Mutta suosittelen käymään Prato della Vallessa muunakin päivänä kuin ainoastaan markkinapäivänä, sillä kaunis aukio erottuu paremmin silloin, kun se ei ole täynnä kauppakojuja.
                                                                         

Prato della Valle, takana häämöttää Santa Giustinan katedraali.


Prato della Vallen patsaita

Räpsäisin tämän kuvan kun olimme kävelemässä keskustaan hotellista.


Water, water..
Prato della Vallen jälkeen kävimme Basilica di Sant'Antoniossa. Pyhä Antonius on Padovan suojelupyhimys, ja hänelle omistetussa basilikassa ei ole säästelty prameudessa. Kirkko on täynnä taidokkaita patsaita, kullattuja kattoja ja kaikenlaisia muita koristeita. Sisällä ollessa ei voi muuta kuin katsella suu ammollaan keskiaikaista rakennustaitoa.


Basilica di Sant'Antonio 

Basilikan jälkeen menimme Orto Botanicoon eli Padovan kasvitieteelliseen puutarhaan. Tästä reissusta otin niin paljon kuvia, että laitan ne tänne toisessa postauksessa. Puutarhan jälkeen suunnistimme kahvilaan syömään jotain ja nauttimaan italialaisesta capucinosta. Sitten mummoni halusi mennä hotellille levähtämään, jonka aikana minä ja tätini menimme keskustaan istuskelemaan ja syömään taivaallisen hyvää jäätelöä. Illalla emme menneetkään syömään ravintolaan, sillä olimme vieläkin täysiä kahvilassa syömistämme leivistä. Vietimme sitten loppuillan hotellihuoneessa höpötellen. Odotin jo seuraavaa päivää innolla, sillä äitini ja pikku veljeni saapuisivat silloin tänne. :)


Välillä piti istahtaa cappucino-kupposen ääreen :)



Bruschetta <3
                                                                         

torstai 11. lokakuuta 2012

Jee!

Tästä postauksesta tulee superlyhyt, koska kymmenen minuutin päästä minun pitää lähteä hakemaan vanhinta lasta koulusta. Yleensä käytän yhden kirjoituksen tekemiseen paljon aikaa, mutta nyt oli vaan pakko tulla tänne nopeasti ihkuttamaan tämän päivän tapahtumia. Tänä iltana tänne Padovaan saapuu MUMMU <3 ja TÄTI <3. Oon oottanut tätä päivää jo pitkään ja viimein se koitti! Ihana nähdä rakkaita naamoja pitkästä aikaa! Ja ihanaa puhua suomea pitkästä aikaa muuallakin kuin skypessä. Mun riemu ei tähän lopu, sillä lauantaina tänne tulevat myös äitini ja pikkuveljeni. <3 Saan viettää ihanan viikon lähimmäisten kanssa, harmi vaan että muut perheenjäsenet ei päässy tulemaan, heidät näen sitten vasta joululomalla (toivottavasti).
  Mutta joo, en tiiä päivittelenkö tänne mitään tällä tai ens viikolla enää, varmaan vietän kaiken mahdollisen vapaa-aikani perheeni kanssa. Mutta ainaki ensi viikon päästä teen postauksen (tai useammankin) viikosta perheeni kanssa täällä Padovassa.

Nyt pitää rientään, hei hei ja sori tästä ihkutuspostauksesta, oon vaan nii onnellinen, että nään perheenjäseniäni pitkästä aikaa. :D

maanantai 8. lokakuuta 2012

Learning Italian

Perjantaina aloitin italian kurssin, joka on tästä eteenpäin kolme kertaa viikossa ja kestää tietääkseni kevääseen asti. Odotin kurssia vähän sekavin tuntein, sillä pidän todella paljon opiskelusta ja haluan oppia puhumaan sujuvaa italiaa, mutta minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä siitä, millainen kurssi olisi (ymmärtäisinkö mitään vai olisiko kaikki liian helppoa ja eteneminen hidasta). No ensimmäinen oppitunti oli...HELPPO. Kaksi tuntia meni siihen, kun opettelimme, miten esittäydytään italiaksi (ja minähän olen asunut Italiassa yli kaksi kuukautta, plus käynyt Suomessa italian alkeiskurssin, joten en VARMAANKAAN osaa esitellä itseäni italiaksi?). Melkeinpä kaikki kurssilaiset osasivat italiaksi monet perusasiat, joten miksi jauhaa jotain niin yksinkertaista asiaa pari tuntia.. Me kaikki kävimme ennen kurssia kielikokeessa, jossa italian kielen taitomme arvioitiin ja päätettiin, mihin tasoryhmään kuulumme ja minusta oma kokeeni meni hyvin, niin miksi ihmeessä he pistivät minut alimmalle tasolle? Tuntui siltä kuin olisin palannut takaisin ykkösluokalle, kun toistimme opettajan perässä aakkosia. :D Ja jostain kumman syystä opettaja kohteli minua ja vieressä olevaa ystävääni (joka on latvialainen) kuin olisimme luokan tyhmimmät ja yksinkertaisimmat oppilaat. Yritin pidätellä nauruani, kun opettaja toisti käsitellyt sanat hitaasti tavaten ja samalla katsoen minua tai ystävääni. "Tämä on pöytä, P-Ö-Y-T-Ä. Minulle kaikki oli helppoa, ja menetän helposti mielenkiintoni, jos opiskelu ei tarjoa mitään uuttavaa tai haastavaa. Jos opettaja kyselee todella helppoja ja itsestään selviä asioita, en yksinkertaisesti viitsi vastata.
  Tunnin päätyttyä menin opettajan luo juttelemaan ja selitin italiaksi, että ymmärrän jo aika hyvin italiaa. Opettaja oli ihan ihmeissään, että hei, tuohan osaakin jotain! Italiaa puhuvien lasten kanssa kun on tekemisissä joka päivä, niin oppii aika nopeasti uusia sanoja ja lauseita ja sen lisäksi host-äitini on jo alkanut puhua minulle italiaa melkein koko ajan, sillä hän on huomannut, että ymmärrän hyvin, vaikka puhuminen vielä tuottaakin vaikeuksia.
  Toivon, että tästä kurssista on oikeasti hyötyä, sillä kurssimaksun olen jo maksanut niin pakko on tunneille raahautua. Ärsyttää, jos kurssilla edetään hitaasti ja käydään ainoastaan minulle jo ennestään tuttuja asioita. Siinä tapauksessa hyötyisin enemmän itseopiskelusta. Ennen kurssin alkua opiskelin itsenäisesti monta tuntia päivässä italiaa, jotta pärjäisin hyvin kurssilla, ja nyt ei ole ollut hirveästi motivaatioita itsenäiseen opiskeluun, huomattuani miten perusasioista kurssilla aloitimme. Noo, pitää asennoitua vähän positiivisemmin, täytyy tästä lähtien olla aktiivinen tunnilla, niin ehkäpä minut siirretään alkeisryhmästä ylemmälle tasolle. :) Positiivisuuttani kuitenkin vähän karsii seitsemältä aamulla herääminen, tiistain ja keskiviikon kurssikerrat alkavat jo yhdeksältä aamulla, ja kahdeksan aikaan minun pitää jo lähteä kävelemään kotoa ratikkaa kohti.. Hyvästi kiireettömät ja myöhäiset tiistai- ja keskiviikkoaamut, sniiif.


Nappasin tämän kuvan bussipysäkiltä viime perjantaina, kun odotin kurssin jälkeen bussia keskustaan.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

What's the story morning glory

Huomenia vaan täältä Italian suunnalta. :) Täälläpäin kello näyttää varttia vailla yhtätoista ja ihme kyllä, minä olen PIRTEÄ (no joo join just enemmän kulhoa kuin mukia muistuttavan kupillisen kahvia, että ei ihmekkään..). Luulin, että tämä päivä menee ihan zombeillessa, koska jouduin heräämään niin aikaisin (klo 6.50, yleensä herään 8-9 aikoihin). Host-isäni on työmatkalla Roomassa, joten jouduin viemään vanhimman lapsen kouluun. Olen onnellinen, että tämä on vain väliaikaista, sillä
1.) on kammottavaa herätä ennen seitsemää
2.) joudun viemään lapsen kouluun ratikalla, ja aamulla ratikat ovat TÄYNNÄ (siis korostan sanaa TÄYNNÄ)
On oikein hyperturvallista ahtautua pienen lapsen kanssa ahtaaseen tilaan, missä meinaa litistyä ihmismassan väliin ja ihmisiä lappaa ulos ja sisään joka pysäkillä. Tänään ratikka oli oikeasti niin täynnä, että en pystynyt liikahtamaankaan, paitsi tietenkin mutkissa ja ratikan pysähtyessä koko ihmismassa heilui kuin kesäheinät tuulessa. Yritin koko ajan suojella lasta käsilläni estäen tätä jäämästä muiden matkustajien väliin, onneksi pääsimme pysäkillemme turvallisesti ja onnistuimme jopa astumaan ulos ratikasta ongelmitta. Sitten huomasin, että kello oli jo 8.05 (koulun ovet sulkeutuvat klo 8.15) ja meillä oli vielä kymmenen minuutin kävelymatka edessä. Nappasin lasta kädestä kiinni ja lähdimme harppomaan kohti koulua niin nopeasti kuin vain pienen lapsen kanssa on mahdollista. Onneksi lapsonen oli suhteellisen hyvällä tuulella tänään ( hän osaa välillä olla oikea draamakuningatar ja kiukuttelija), olisikin ollut oikein ratkiriemukas aamu, jos olisin joutunut raahaamaan huutavaa ja vastaan rimpuilevaa 6-vuotiasta pitkin keskustan katuja tietäen, että on ihan älytön kiire ja se olisi minun syyni, jos lapsi myöhästyisi koulusta. Ehdimme kuitenkin ajoissa kouluun, saatoin lapsukaisen koulun ovelle asti, jonka jälkeen lähdin kävelemään takaisin kohti ratikkapysäkkiä. Lähdimme kotoa n. klo 7.30 aikoihin, ja tulin takaisin kotiin vähän klo.9 jälkeen. Tätä se kaupungissa asuminen siis on, lyhyeenkin matkaan voi mennä pitkä aika (koulu on viiden kilsan päässä kotoa). En voi olla toistamatta sitä, miten onnellinen olen, että minun ei tarvitse viedä lasta kouluun joka päivä! :)

Picture from weheartit.com


Picture from Google


Tämä päivä onkin yhtä keskustassa ramppaamista.. Kello kahdentoista jälkeen minun pitää käydä katsastamassa kielikokeeni tulokset (en ymmärrä miksi kouluun ei voi vain soittaa ja saada vastauksia ilman että tarvitsee raahautua paikalle, matka kielikouluun kestää ainakin puoli tuntia ja joudun menemään sekä ratikalla että bussilla). Koe oli viime viikon torstaina, ja mielestäni se meni ihan hyvin. Ongelmani vain on se, että ymmärrän jo hyvin italiaa, mutta en osaa puhua sitä, sillä minun pitää puhua perheeni lapsien kanssa ainoastaan englantia. Ja kielikoe oli siis suullinen.. Olen niin tottunut englannin puhumiseen, että saatan ihmisten ilmoilla liikkuessani vastata automaattisesti englanniksi, jos joku puhuu minulle italiaa (ja italialaisethan ei hirmu hyvin englantia osaa..), vaikka osaisinkin antaa italiankielisen vastauksen.
  Jospa keksisin jotain tekemistä kielikoulussa vierailun jälkeen, ei huvittaisi palata kotiin, sillä neljän aikoihin minun pitää kuitenkin hakea vanhin lapsi koulusta. Ainahan voin kierrellä kauppoja, mutta se ei oikein ole hyvä idea tällaiselle himoshoppailijalle (joka btw osti eilen taas uudet kengät). Olen tuhlaillut kaikki tähän asti täällä ansaitsemani palkat, joten nyt olisi jo aika vähän säästää.. Aina keskustassa liikkuessa on se vaara, että jokin ihana vaate tai kenkäpari kuiskailee nimeäni ja pakottaa minut tuhlaamaan rahani. :D Parasta siis olisi pysyä aina kotona, kaukana houkutuksista..
  Ensi viikolla alkaakin sitten kielikoulu, ja saan muuta sisältöä arkipäiviini netissä surffaamisen ja lastenhoitamisen lisäksi. Viime viikolla vietin varmaan kaikki vapaa-aikani netin ihmeellisessä maailmassa, olen niin koukussa blogien lukemiseen! Kielikoulun alettua voisin aina pari tuntisen koulupäivän jälkeen suunnistaa jonnekin keskustan lukuisista kuntosaleista ja viettää siellä lopun vapaa-aikani, jonka jälkeen pääsisin helposti ja nopeasti hakemaan vanhinta lasta koulusta. Eikös olekin hyvä idea! Saan rehkittyä täällä keräämäni lisäkilot pois ja samalla säästän rahaa, sillä minulla ei ole aikaa kierrellä vaateputiikkeja!
  Onneksi huomenna perheeni isä vie vanhimman lapsen kouluun, joten saan nukkua niin pitkään kuin haluan. <3

Pahoittelen, jos tekstistä tuli sekavaa luettavaa, olen niin ylipirteä liiallisen kofeiiniannoksen takia, tuntuu että voisin tänne höpötellä ihan mitä vaan sen enempää miettimättä. On vaan nii kivaa kirjotella. :D

P.S. Ensi viikolla äitini, veljeni, mummuni ja tätini tulevat vierailulle tänne Padovaan!! En malta odottaa!! ;)