Shoppailua ja jäätelöä

Eilen pääsin tutustumaan Padovan keskustaan. Lyhyen kävelymatkan päässä isäntäperheeni asunnosta on raitiovaunupysäkki, josta pääsee keskustaan viidessä minuutissa. Tapasin liettualaisen au pairin Liinan, joka näytti minulle paikkoja. Olen vieläkin ihan pyörällä päästäni, sillä Padovan kadut ovat niin sokkeloisia että en osaisi (ainakaan vielä) liikkua missään ilman karttaa. Kävimme ihanassa kirjakaupassa, joka sijaitsi kauniissa vanhassa rakennuksessa. Tiedän että käyn siellä vielä moneen kertaan, sillä rakastan kirjakauppoja, varsinkin tuollaisia vanhoja. <3 Harmi vaan, että kirjakaupasta ei hirveämmin löytynyt piirustus- ja askartelutarvikkeita, toisin kuin esim. Suomalaisesta kirjakaupasta. Mutta yläkerrassa oli laaja valikoima cd-levyjä, I love. <3 Keskustassa on myös aivan ihana Disney-kauppa, meinasin pomppia riemusta kun näin sen. :D Siellä oli hyllyittäin kaikkea Disney-krääsää ja löysin ihanan Nightmare Before Christmas-mukin. Ostin myös ihanaa italialaista jäätelöä, joka on valehtelematta maailman parasta ( trust me, et ole syönyt oikeaa jäätelöä, jos et ole syönyt italialaista jäätelöä ), harmi vaan kun se pitää syödä todella nopeasti, jäätelö sulaa pikavauhtia 30 asteen lämmössä. :)

Täällä törmään joka päivä minulle uusiin asioihin, jännää miten niin päivänselvänä pitämäni asiat ovat ihan erilaisia Italiassa. Tässä muutamia eroavaisuuksia, joita olen huomannut:

-Pukeutuminen: en tiedä onko tämä yleistä koko Italiassa, mutta ainakin täällä missä asun törmäsin tähän pukeutumistapaan heti ensimmäisenä päivänä, elikkä kotivaatteisiin ja "ulkonaolovaatteisiin". Kun tullaan kotiin, vaihdetaan rennommat kotivaatteet ja kun lähdetään kotoa vaihdetaan ns. ulkovaatteet. Ulkovaatteet ei välttämättä ole sen hienommat kuin kotivaatteet, ainakaan isäntäperheeni jäsenillä. Minulla oli totuttelemista tähän käytäntöön, olen jo monesti ollut menossa "kotivaatteissa" ulos ja isäntäperheeni on kysynyt, että enkö vaihdakaan vaatteita ennen lähtöä. :D Ihmettelin tätä minulle outoa tapaa, ja isäntäperheeni äiti selitti jotain, että ulkona on niin likaista niin ei haluta pitää samoja vaatteita sisällä ja ulkona. Minä en kyllä ole huomannut "likaa" vaatteissani sisälle tullessa, mutta eipä siinä mitään. Maassa maan tavalla vai mitä? :)
 -Tähän edelliseen liittyen toinen juttu mitä kotiin tullessa tehdään on kenkien vaihto eli sisällä kävellään sandaaleissa tai muissa "kevyissä" kengissä. Sanoin, että kävelen mielummin avojaloin, sillä en todellakaan ole tottunut käyttämään kenkiä sisällä (freedom for feet!). Perheen äiti ihmetteli, että eikö jalkojani palella kylmällä kivilattialla..Minusta on ihanaa tuntea lattian viileys hellesäällä.

-Italiassa syödään pääsääntöisesti kolme ateriaa päivässä: aamiainen, lounas ja päivällinen/illallinen. Totta kai aterioiden välissä syödään jotain, jos nälkä yllättää, mutta ainakin minulle nuo kolme ateriaa päivässä ovat riittäneet, vaikka olen tottunut syömään neljä tai viisi ateriaa päivässä. Johtunee varmaan tästä hirveästä helteestä, että ei tee mieli syödä paljoa.. jäätelö on tietenkin ainoa poikkeus, sitä voisin syödä koko ajan. :D

-Italialaiset puhuvat PALJON ja nopeasti. Suomessa ihmiset saattavat joskus ajatella ääneen, mutta täällä tuntuu että sitä tehdään koko ajan. Minun on vielä vaikea ymmärtää italiaa ja joudun aina pyytämään ihmisiä puhumaan hieman hitaammin, on vaikeaa erottaa sanoja toisistaan kun ne tulevat niin hurjalla vauhdilla. :D Italia on todella elävä kieli verrattuna monotoniseen suomeen! Opiskelin ranskaa neljä vuotta, joten se auttaa minua ymmärtämään italiaa paremmin, sillä italia ja ranska muistuttavat toisiaan paljon, niin kieliopillisesti kuin sanastollisestikin. Italia on kuitenkin mielestäni paljon helpompi kieli kuin ranska, sillä sanat äänetään melkeinpä samalla tavalla kuin ne kirjoitetaan (toisin kuin ranskassa...).

Padovan keskustaa, oikealla Palazzo della Ragione

En muista enää tämän aukion nimeä, mutta se muistan, että täällä on aivan ihania jäätelöbaareja ;)

Disney-kaupasta sain ihanan paperipussin, toisella puolella on Mikki ja toisella puolella Minni. :)

Kirjakaupasta löytyi englanninkieliseltä osastolta George R.R.Martinin Tulen ja jään laulu-sarjan toinen osa  A Clash of Kings  (suomeksi Kuninkaiden koitos), Queenin Live at Wembley Stadium-dvd (Freddie <3<3), ekologinen piirustuslehtiö, lyijykynä ja pieni teroitin.

Ihana Nightmare Before Christmas-mukini <3<3

Kaurahiutaleiden metsästys

Isäntäperheeni halusi tietää, mitä yleensä syön aamiaiseksi. Kerroin heille, että useimmiten syön puuroa. He eivät olleet edes kuulleet koko sanaa (porridge) ja luulivat, että kyseessä on jonkinlainen leipä. :D Oli vaikeaa selittää, kun en muistanut mitä vilja on englanniksi. Seurasin hieman huvittuneena vierestä, kun vanhemmat lukivat wikipediasta yhteen ääneen italiaksi, mitä puuro on ja miten sitä valmistetaan. :D Yritin kertoa että itse puuroa ei osteta kaupasta, vaan kaurahiutaleita, joista puuro valmistetaan. Sanoin myös, että voin kyllä syödä muutakin aamiaiseksi kunhan se ei pelkästään ole vaaleaa leipää ja nutellaa. Isäntäperheeni äiti sanoi, että kyllä me sulle kaurahiutaleet löydetään. :) Kierreltiin sitten ruokakauppoja ja puurohiutaleita löytyi ainakin läheisestä luontaistuotekaupasta. Ei se nyt ihan Elovenaa ole, mutta kelpaa mulle. :)

Benvenuto a Padova!

Oli tarkoitus päivittää blogia heti kun pääsen Italiaan, mutta on ollut nyt muut asiat mielessä. :)
Maanantai-tiistai välisenä yönä en nukkunut paljoakaan, jännitin huomista päivää, matkaani ja isäntäperheen tapaamista. En ole koskaan lentänyt yksin minnekään ja minulla vieläpä oli koneenvaihto Riikassa! Mutta onneksi väärään koneeseen on miltei mahdotonta mennä ja Riikan kenttä osoittautui pieneksi. Löysin helposti oikean lähtöportin ja pääsin Venetsiaan menevään koneeseen. Olin niin väsynyt että torkuin koko lennon ajan, meinasin jo nukahtaa lentokentällä konetta odotellessa.. Osaan stressata liikaa etukäteen, joten olin mielessäni kehitellyt kauhuskenaarion, jossa kuvittelin itseni Venetsian lentokentälle etsimässä isäntäperhettäni heitä kuitenkaan löytämättä. Mietin jo valmiiksi, mitä tekisin, jos ketään ei olisikaan vastassa ja kaikki olisi ollutkin huijausta. Jos olisin lähtenyt au pairiksi jonkin järjestön kautta, en olisi varmaan ajatellut tällaisia, sillä silloin en olisi yksin, vaan järjestön tuki olisi takanani. Järjestö tarkistaa perheen ja toimii "välittäjänä" au pairin ja isäntäperheen välillä. Löysin kuitenkin isäntäperheeni netistä au pair world-sivustolta, joka ei ole 100% luotettava, sillä siellä voi olla myös huijareita. Siellä ei ole kukaan tarkistamassa, onko perhe oikeasti sellainen, mitä väittää olevan.
  Mutta joo, nyt voin hyvillä mielin jättää kauhuskenaariot taakseni ja viettää au pair-vuottani täällä Italiassa. Isäntäperheeni äiti ja nuorin lapsi olivat minua vastassa Venetsian kentällä, josta sitten ajoimme uuteen "kotikaupunkiini" Paduaan. Lähtöaamuna Helsingissä oli 15 astetta lämpöä (tuntui kyllä paljon kylmemmältä) ja minua palelsi hirveästi, puin aamulla ohuen mekon päälleni Italian hellettä ajatellen. Kun saavuin Venetsiaan, tuntui kuin olisin astunut saunaan, sillä lämpöä oli 32 astetta (ja minusta 20 astetta kesällä on jo tarpeeksi). Perheen äiti sanoi että 30 astetta on ihan normaali kesälämpötila Italiassa, hellepäivinä on sitten vielä enemmän (!!).
  Isäntäperheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi kolme pientä tyttölasta (5-kuukautinen vauva, 2-vuotias ja 5-vuotias). Ovat kyllä niin suloisia, toivottavasti tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. :) Koko perhe vaikuttaa todella mukavalta, vanhemmat ovat rentoja ja huumorintajuisia. Lasten kanssa en hirveästi voi vielä kommunikoida puhumalla, koska osaan italiaa vain vähän, mutta kyllä he kuuntelevat ja ymmärtävät jonkin verran englantia. Kunhan opin puhumaan kunnolla italiaa niin asiat helpottuvat, nyt on vähän ulkopuolinen olo kun perhe puhuu keskenään italiaa enkä ymmärrä kun sanan sieltä ja täältä. Mutta onneksi olen nopea oppimaan. :)
 Ai niin, kerron vielä uudesta kodistani. Asumme suuressa kerrostalossa (parvekkeelta näkyy kerrostaloja melkeinpä horisonttiin asti), perheeni asunto on iso, sillä kaksi asuntoa on yhdistetty yhdeksi isoksi asunnoksi, joka on todella labyrinttimäinen (paljon pitkiä käytäviä ). Kesti jonkin aikaa että löysin esim. toisesta keittiöstä toiseen. :D Minulla on oma huone ja kylpyhuone ja saan todellakin olla rauhassa halutessani, sillä huoneeni on asunnon osassa, jota ei muuten hirveämmin käytetä. Asunto on sen verran iso, että ollessani omassa huoneessani en kuule mitään ääniä muualta asunnosta, sillä huoneeni on sen verran kaukana "muista asutuista huoneista" esim olohuoneesta tai ruokasalista. :)
 Lähdemme ensi viikolla vuorille ainakin kuukaudeksi, saa nähdä miten siellä onnistuu blogin päivittäminen. Otan ainakin paljon kuvia ja laitan ne sitten tänne näkyville. Odotan innolla lähtöä, vuorilla on kuulema viileämpää (can't wait!). A presto!

Tässä vähän maisemaa parvekkeelta. :)

The journey begins...

"Pystymetsä ja laakeeta peltoo, maisema herättää jumalan pelkoo.
Täällä taivas roikkuu uhkaavana, päittemme yllä.
Oot nuori ja rauhaton sydän, kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään.
Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä."  (Älä tyri by Jukka Poika)

No nyt se sitte alko matka kohti Italiaan. :) Oon nii kauan odottanut tätä ja nyt kun se on oikeesti totta niin tuntuu todella haikealta lähtee ja jättää kaikki taakseen (mutta vain väliaikaisesti)! :D Matkustan ensin Helsinkiin, mistä lennän Riikaan ja sieltä sitten Venetsiaan. Sieltä on sitten noin puolen tunnin junamatka Paduaan, missä isäntäperheeni asuu.
  Aloitin vasta eilen illalla pakkaamisen. Oli kyllä vaikeaa päättää mitä ottaa mukaan ja mitä jättää Suomeen. Yritin pakata paljon hellevaatteita.. Kun palaan vuoden päästä niin yhden matkalaukun sijasta minulla on varmaan viisi matkalaukkua mukanani, koska vaatteeni ovat lisäntyneet jollain mystisellä tavalla :D
   Jännittää ihan kamalasti! Vaikka olen viestitellyt isäntäperheeni kanssa toukokuusta asti, niin kuitenkaan ei voi etukäteen tietää, miten heidän kanssaan tulee toimeen. Tai että pitävätkö he minusta..
Noo toivotaan parasta. :) Toivon todella että kaikki menee hyvin ja saan viettää ihanan ja ainutlaatuisen vuoden Italiassa tutustuen uusiin ihmisiin ja kulttuuriin. :)

Pakkasin mukaan vähän matkalukemista..:D Ostin kätevän italia-suomi-sanakirjan, tuollainen pikkunen mahtuu laukkuun helposti  ja on sitte aina mukana! ;)

Ten days...

Noin kuukausi sitten sain kuulla pääseväni au pairiksi Italiaan ja nyt päätin aloittaa matkablogin pitämisen. Italian lähtöön on enää 10 päivää aikaa, se tuntuu ihan uskomattomalta! Au pair vuosi on ollut unelmani pitkään ja viimein se toteutuu. :) Päätin jo neljä vuotta sitten, kun aloitin lukio- ja  ja ammattikouluopinnot, että valmistuttuani ammattikoulusta ja lukiosta lähtisin vuodeksi ulkomaille. Tiedän, että tämä on "kerran-elämässä-tilaisuus" ja jos en lähtisi nyt, en lähtisi koskaan. Nyt kun opiskelut ovat tällä erää ohi, ei minua pidättele mikään, sitten kun aloitan jatko-opinnot en voisi lähteä noin vain vuodeksi jonnekin.

 Tuntuuhan se haikealta jättää kaikki rakkaat ihmiset ja oma kotimaa taakseen, mutta tulenhan minä takaisin sitten vuoden päästä. :) Ajattelin ruveta pitämään tätä matkablogia, jotta tutut (ja miksei tuntemattomatkin) voivat seurata elämääni Italian lämmössä. Vuodessa ehtii tapahtua niin paljon, että kaikkea ei sitten kuitenkaan muista kertoa kun palaan Suomeen. :)