Kaipuu

Näitä asioita kaipaan tällä hetkellä Suomesta: (kuvat nappasin Googlesta)

-Kirpeät syyskelit
  ->Kaipaan ihanan vilpoista ilmaa ja luonnon väriloistoa..On niin outoa, että on syyskuun viimeinen päivä ja ulkona tarkenee t-paidassa (tosin monet italialaiset käyttävät jo takkia tai hupparia, minä läkähtyisin jos laittaisin takin päälle tällä säällä..).

-Karkit
   -> No tietenkin minä kaipaan SALMIAKKIA yli kaiken (mutta onneksi siskoni lähetti minulle pari pussia postissa, kiitos sisko rakas <3), mutta kaipaan myös kaikkia muita Suomesta saatavia karkkeja kuten useimpia hedelmäkarkkeja, suklaata, lakritsia yms. ja täällä marketeissa on tällaisen sokerihiiren mielestä naurettavan pieni valikoima makeisia. Ja tärkein kysymys kuuluukin: MISSÄ ON IRTOKARKIT??!? Noitapillit, vadelma-lakritsikallot, ufot, rommirusinafudget, vihreät kuulat, merkkarit...

-SAUNA (ei varmaan tartte perusteluja?)

-Suomalaista kylpyhuonesysteemiä
    -> No siis onhan täällä ihan ookoot kylpyhuoneet ja vessat (huom.useimmat, mutta ei kaikki), mutta kyllä Suomessa on bathroomit tehty paremmin. Kaikki Italiassa (tai muualla Etelä-Euroopassa) käyneet varmaan ymmärtävät mitä tarkoitan.

-Perhettä ja ystäviä  (of course)

-Luonnonläheisyyttä ja puhdasta luontoa
   -> Täällä ei niin vaan pääse esim. metsään kävelemään, se on monelle kaupungissa asuvalle italialaiselle harvinaista herkkua (muistan kun olimme vuorilla lomalla ja menimme metsään, se oli perheen lapsista niin ihmeellistä). Voi kun kaipaan sitä, puhdasta ja raikasta ILMAA. Vuorilla ilma oli todella raikasta, mutta täällä kaupungissa ei niinkään.

-Turvallisuutta
  -> En minä täällä ole joutunut kertaakaan henkeni puolesta pelkäämään, mutta kyllä täällä asuessa huomaa, miten onnekaita me suomalaiset olemme, kun saamme nauttia (suht) turvallisesta elinympäristöstä (paitsi nyt tuntuu vähän hassulta ylistää Suomen turvallisuutta sen Kotkan tapauksen jälkeen..). Esim. jos täällä lapsen kanssa liikkuu ihmisten ilmoilla niin on AINA kuljettava käsikkäin/lähekkäin, jopa minun asuinkaupungissani on kuulema sattunut tapauksia, joissa parin metrin päässä vanhemmastaan kävellyt lapsi on kaapattu. Italiassa valitettavasti on lapsikauppaa, se on karu totuus. Varmaan senkin takia koulut ovat aidattuja ja sisälle ei pääse ihan noin vain niin kuin Suomessa. Myös suurin osa asuinrakennuksista on aidattuja, eikä avainta omistamattomat pääse edes kerrostalojen pihoille. Minusta on niin outoa, että tarvitsen kolmea avainta, että pääsen kotiini tai kodista ulos (yksi avain asunnon ovea, yksi avain alakerran ovea ja yksi avain pihaporttia varten).

 

Nyt innostuin jostain syystä tekemään listoja, tässäpä vielä toinen. :D

Miten Italia on muuttanut minua:

-ole ruskettunut aika lailla (olen aina yrittänyt välttää ruskettumista, mutta täällä se on miltei mahdotonta ellei sitten pysy 24/7 neljän seinän sisällä)

-olen oppinut syömään erilaisia juustoja. Ennen laitoin leivän päälle henkäyksen ohuen siivun arkijuustoa ja leipää syödessä juuston makuun ei hirveämmin kiinnittänyt huomiota Nyt mussutan kaikenlaisia juustoja paljaltaan, suosikkini ovat parmesaani (jota italialiset tunkee melkeinpä jokaiseen ruokalajiin) ja ricotta <3

-olen hankkinut itselleni kofeiiniriippuvuuden (aah italialainen kahvi <3)

-olen hankkinut lisää senttejä vyötärölleni (piru periköön tätä taivaallista ruokaa :D)
   -> lihoin ensimmäisen kuukauden aikana melkein VIISI kiloa ja nyt minulla on viha-rakkaussuhde pastaan..(ja pizzaan ja suklaaseen ja jäätelöön ja...)

-huomaan olevani paljon itsenäisempi kuin ennen. :)

Venice, you had my heart

Viime sunnuntaina lähdimme käymään ystävieni kanssa Venetsiassa. Olin niin innoissani, sillä rakastan kaikkea vanhaa ja Venetsia on täynnä kauniita vanhoja rakennuksia ja muutenkin se eroaa muista kaupungeista monella tavalla.

  Aamulla heräsin en-niin-pirteänä neljän tunnin yöunien jälkeen (olimme edellisenä yönä juhlimassa ystävieni kanssa  ja tulin aamuyöstä kotiin taksilla :D) ja raahustin nopeasti suihkuun. Kello kymmenen maissa olin Padovan juna-asemalla ja tilasin kahvin pysyäkseni hereillä. Odottelimme yhtä myöhässä olevaa ystävää, ja hänen saavuttuaan ostimme liput ja lähdimme etsimään oikeaa junaa. Italiassa junaliput ovat PALJON halvempia kuin Suomessa, lippu Padovasta Venetsiaan maksoi vain 3,50 euroa ja matka kesti puolisen tuntia. En ole vieläkään täysin sisäistänyt sitä faktaa, että VENETSIA on niin lähellä asuinkaupunkiani, ja sinne meneminen on niin helppoa ja halpaa. I love it. :)
  Yhdentoista maissa olimme vihdoin perillä. Heti juna-aseman ovesta ulos astuttuani minut valtasi sanoinkuvaamaton tunne, enkä osannut sanoa muuta kuin VAAUU. Mikä paikka! Yksi asia, mikä erottaa Venetsian muista kaupungeista on VESI. Kaupunki on täynnä jokia (tai no joki on vähän huono sana..), joita pitkin kuljetaan veneillä tai gondoleilla. Siltoja on joka puolella, kadut ovat ihanan sokkeloisia (ja täynnä turisteja) ja pieniä putiikkeja on siellä täällä. Kaikki rakennukset on rakennettu vieri viereen, ja varmaan tämä on yksi syy, miksi Venetsia ei tunnu isolta kaupungilta, siellä on niin paljon kapeita katuja ja parhaiten paikasta toiseen pääsee kävellen. Ja koska ns. keskustassa ei ole autoja tai ratikoita vaan liikutaan joko kävellen tai veneellä, tulee heti semmoinen tunne kuin olisi matkustanut aikakoneella menneisyyteen. Voih voin melkein kuvitella, miten kaunis kaupunki on ollut renessanssin aikana..
  Tämä ensimmäinen Venetsian reissumme oli eräänlainen tutustumismatka, emme pysähtyneet shoppailemaan vaan kuljimme katuja pitkin ja vain ihailimme kaupungin kauneutta ja räpsimme valokuvia. Onneksi osa ystävistäni tunsi Venetsian hyvin, joten kävimme paikoissa, jonne useimmat kaupunkia tuntemattomat turistit eivät eksy. Yksi Venetsian miinuspuolista on juuri turistit (minähän en ole turisti :D), joita on ihan ÄLYTTÖMÄSTI. Kapeilla kaduilla on ahdasta kävellä kun joka puolella on niin paljon porukkaa ja yritäppä saada otettua kivaa valokuvaa jostain kauniista paikasta, kun turisteja on joka puolella ja aina kameran edessä. Onneksi illalla turistit hävisivät melkein kokonaan ja kaduilla oli kiva kävellä kun oli enemmän tilaa eikä kukaan töninyt. Ja voi miten kauniilta Venetsia näyttää yöaikaan! Vesi on niin erinnäköistä, kun se heijastaa ympärillä olevia valoja. :) Illalla menimme erääseen baariin (Italiassa baarit ovat kuin kahviloita, joista saa tilattua drinksuja, yökerhot ovat sitten erikseen jos haluaa mennä tanssimaan) ja tilasimme drinkkejä, jotka otimme mukaan ja menimme läheiselle laiturille istumaan. Kello oli yhdeksän illalla kun minä ja yksi ystävistäni haukottelimme jo siihen mittaan, että päätimme lähteä takaisin Padovaan. Kävelimme hämäriä katuja pitkin juna-asemalle ja matkalla tilasimme (jo päivän toiset) pizzat, jotka söimme junassa.
  Saavuimme takaisin Padovaan noin puoli yhdentoista aikaan. Emme uskaltaneet jäädä odottamaan ratikkaa juna-asemalle, sillä illalla siellä ei ole kauhean turvallista, kaikenlaisia ihmetyyppejä on joka puolella. Kävelimme keskustaan ja odotimme yhdessä ratikkaa. Minua vähän jännitti, sillä tiesin että joutuisin kävelemään ratikkapysäkiltäni noin viiden minuutin matkan kotiin, enkä tiedä kuinka turvallista se on tähän aikaan illasta. Mutta onneksi kotiin kävellessäni kaduilla oli paljon muita kotiin kulkevia nuoria, joten oloni tuntui paljon turvallisemmalta. Päästyäni kotiin rojahdin uupuneena mutta onnellisena sänkyyni. Oli kyllä ihana reissu, harmi vaan että olin niin väsynyt, että raahustin Venetsian katuja ihan zombina koko ajan haukotellen. Ennen seuraavaa Venetsian matkaa nukun kyllä kunnon yöunet, että voin nauttia ihanasta Venetsiasta täysillä. Aivan sanoinkuvaamattoman kaunis kaupunki, joka vei sydämeni mennessään..<3

Matkalla Venetsiaan!

Tämän näin astuessani ulos juna-asemalta

Vettä on joka puolella..

Nuo naamiot ovat niin kauniita! Vaikea valita minkä noista ostaisi itselleen..

Haluaisin päästä joskus gondolin kyytiin, se vain valitettavasti on aika kallista..

Monet rakennukset on niin isoja, että niitä on vaikea mahduttaa kokonaisena yhteen kuvaan!

Päivällä aukio oli täynnä vettä, illalla palatessamme tätä kautta vesi oli kadonnut kokonaan.

Tämän aukion muistin Assassin's Creed 2-pelistä. :D

Ostimme pizzat ja menimme puistoon syömään lounasta. :)

Satama

<3

Illalla oli mukava kävellä, kun kadut olivat tyhjentyneet turisteista.

Two months

Milloinkahan sitä ehtis tätäkin blogia päivittämään kunnolla... On ollut niin kiirettä, että en ole ehtinyt istumaan koneen äärelle ja keskittymään kirjoittamiseen kunnolla. Mutta nyt voisin kertoa lyhyesti kuulumisia..
  Olen nyt asunut täällä Italiassa kaksi kuukautta. Aika on kulunut niin nopeasti ja silti samalla tuntuu siltä, kuin en olisi nähnyt omaa perhettä ja ystäviä Suomessa vuosikausiin. Olen niin iloinen siitä, että skype on keksitty! On ihanaa pystyä juttelemaan läheisiensä kanssa ja nähdä samalla naamat (eikä tarvitse pelätä hirmuisia puhelinlaskuja..). Vaikka ikävöin Suomea, olen samalla täysin rakastunut Italiaan, sen kieleen ja kulttuuriin. En kadu ollenkaan tänne au pairiksi lähtöäni, olen vain todella iloinen, että OIKEASTI uskalsin lähteä vuodeksi pois tutusta ja turvallisesta kotimaastani.
  Viime viikolla lapsilla alkoi koulu/päiväkoti, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on enemmän vapaa-aikaa jee! Perheeni äitillä alkaa työt vasta lokakuussa, joten vielä syyskuun ajan hän on päivät kanssani kotona nuorimmaisen lapsen kanssa, joka on kohta kahdeksan kuukautta vanha. Keskimmäinen lapsi (2,5v) on iltapäivään asti päiväkodissa ja vanhin (kohta 6v) aloitti viime maanantaina ensimmäisen luokan. Varsinainen työpäiväni (jos sitä nyt voi sellaiseksi kutsua) alkaa iltapäivällä, jolloin haen vanhimman lapsen koulusta. Koulu sijaitsee keskustassa, joten minun pitää matkustaa sinne aina ratikalla. Aluksi vähän jännitin liikkumista keskustan ihmis- ja autovilinässä pienen ja ylivilkkaan lapsen kanssa, mutta tähän asti kaikki on sujunut ilman suurempia ongelmia. Joskus jäämme keskustaan tapaamaan G:n (vanhin lapsi) kavereita. On mukavaa jutella muiden lastenvahtien/au pairien kanssa sillä aikaa kun lapset leikkivät keskenään. On niin huvittavaa, että puhumme lapsista aivan kuin ne olisivat omiamme. "Montako lasta sinulla on?", "X tekee aina sitä ja tätä", "Joo, minun lapsi tekee ihan samaa!" jne.. :D
  Niin sanottu työpäiväni kestää siihen asti, kun lapset menevät nukkumaan, sen jälkeen teen mitä lystää (eli surffailen netissä) ennen nukkumaanmenoa. Voin valvoa vaikka kuinka myöhään haluan, sillä aamulla minun ei tarvitse herätä aikaisin, aamut ja aamupäivät ovat vapaat. Lokakuusta lähtien menen aamupäivällä kielikouluun neljänä päivänä viikossa opiskelemaan italiaa. Ajattelin, että voisin pari tuntisen koulupäivän jälkeen jäädä keskustaan ja suunnata salille (on tullut vähän hankittua lisäkiloja täällä ollessa, wonder why :D) ennen kuin lähden hakemaan G:tä koulusta, en viitsisi reissata edestakaisin (kotoa kouluun, koulusta kotiin, kotoa G:n kouluun, koulusta kotiin..). Täältä löytyy todella monta kuntoilukeskusta, en vielä tiedä minkä niistä valitsisin..
  Ai niin, ihme kun en vielä ole tänne hehkuttanut Venetsian-matkastani! Viime sunnuntaina hyppäsimme parin kaverini kanssa junaan ja vietimme ihanan päivän Venetsian kauneuden loistossa, kaupunki vei kyllä totaallisesti sydämeni mennessään. <3 Teen kunnollisen Venetsia-postauksen piakkoin, kunhan saan käytyä kaikki ottamani kuvat läpi. Valehtelematta räpsin kuvia ihan tauotta, varmaan otin yhteensä tuhat kuvaa yhden päivän aikana :D.

Vanhimman lapsen koulu

Farewell to mountains

Viime viikon torstaina palasimme takaisin Padovaan. Kuusi viikkoa vuorilla meni todella nopeasti ja nyt ikävöin niitä ihania maisemia! Koska otin paljon kuvia (ja koska laiskuus iski enkä jaksa kirjoittaa), ajattelin että antaa niiden kertoa lomastani kirjoituksen sijasta... (kuvat ovat ottamisjärjestyksessä, ja muistakaa, että en ole mikään ammattivalokuvaaja :P)

Tualis

Vuoren huipulla

1800 metrin korkeudessa sijaitsi tämä maatila, josta ostin siellä tehtyjä juustoja.

Etsi kuvasta kolme lehmää, ovat aika hyvin maastoutuneet. :D

MUUUUUUUUUU

Ja taas kerran struudelia, nam. <3

Tätä ravintolaa tulee ikävä :'(

The Mountains, week three

Tämä postaus käsittelee kolmatta lomaviikkoani. Pahoittelen näitä "viivakuvia", en edelleenkään tiedä mikä vika kännykkäni kamerassa on.. :P

Maanantaina menimme Sappada-nimiseen kaupunkiin/kylään, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Tualiksesta. Välimatka on alle 30 kilometriä, mutta vuoristossa ajaminen on hidasta, sillä tiet ovat niin mutkaiset. Minua se ei haittaa, onpahan aikaa ihastella maisemia. :) Ajomatkan aikana ohitimme monta pientä kylää, joita ihastelin ja valokuvasin. Sappadassa kävimme kirpputorilla ja tapaamassa isäntäperheeni ystäviä.

Ajelulla

Ajelulla..matkalla Sappada-kaupunkiin

Tiistaina ajoimme johonkin kaukaisempaan kaupunkiin (en muista nimeä), jossa tapasimme lisää isäntäperheeni tuttuja. Ajoimme syrjäiseen metsässä sijaitsevaan ravintolaan, jossa söimme lounasta. Ajanvietto metsässä on monelle italialaiselle erikoisuus, sillä monet asuvat kaupungeissa, joissa luonto ei ole lähellä samalla tavalla kuin meillä Suomessa. Ravintolassa söin ensimmäistä kertaa polentaa, joka on eräänlaista maissipuuroa. Tilaamani polenta oli kuitenkin enemmän "kakkumaista" kuin puuromaista, ja päällä oli sulatettua juustoa. En voi sanoa että ensikohtaamiseni polentan kanssa oli rakkautta, mutta ihan ookoolta se maistui. Suhtaudun polentaan vähän varauksella, sillä jotkut myöhemmin syömäni polenta-annokset ovat suoraan sanottuna maistuneet palaneelta kumilta..(Myöhemmin vuoristoasuntomme naapurin mummo teki meille puuromaista polentaa, jonka seassa oli sieniä, se oli aivan älyttömän hyvää. Mummot osaa tunnetusti kokata :D)

Ravintolamme lähellä oli kuivunut joenuoma (kaikki täällä näkemäni joet ovat vain kuivuneita uomia, on tainnut olla kuiva kesä..), sieltä sain kauniita kuvia. Isäntäperheen lapset tykkäävät leikkiä luonnossa, se on heille harvinaista herkkua.

Polenta-annokseni

Monet päivät vietimme "kotikylässämme" Tualiksessa. Kylän lapset leikkivät yhdessä, juosten ja pyöräillen pitkin kylän kapeita ja mutkikkaita katuja. Ja minä juoksin perässä.. :D Yritin rauhallisina hetkinä räpsiä vähän kuvia Tualiksesta. :)

Tualis, "kotikylämme"

Tualis, talojen takana häämöttää Monte Crostis, joka on suosittu pyöräilykohde ja minun lempi lenkkireittini. Täällä saa hyvät juoksutreenit , koska tiet eivät ole tasaisia vaan joutuu juoksemaan joko jyrkkää ylä- tai alamäkeä. :D

Tualis

Tualis edelleen..:D

Tualiksen kirkon luota avautuu ihanat maisemat, sateen jälkeen vuoret ovat kauneimmillaan

Lauantaina kävimme taas Itävallassa, isäntäperheeni vanhemmat haluavat ostaa bensan sieltä, koska se on paljon halvempaa kuin Italiassa. Samalla kävimme ruokaostoksilla ja lounastimme samassa ihanassa maalaisravintolassa, jossa kävimme ensimmäisellä Itävallan reissullamme. Aivan ihana paikka. <3 Lounaan jälkeen menimme pieneen kylään, jossa tapasimme perheen tuttuja ja teimme pienen kävelyretken metsään.

Maalaisravintolan maisemiin en kyllästy koskaan. Lapset olivat innoissaan, koska tilan lehmät olivat laiduntamassa ihan lähellä. :)

Menimme Itävallassa pieneen kylään, jossa oli tämä ihana linna. Ostan sen sitten ensitilistä....

Kävelyretkellä metsässä