Olen nyt asunut täällä Italiassa kaksi kuukautta. Aika on kulunut niin nopeasti ja silti samalla tuntuu siltä, kuin en olisi nähnyt omaa perhettä ja ystäviä Suomessa vuosikausiin. Olen niin iloinen siitä, että skype on keksitty! On ihanaa pystyä juttelemaan läheisiensä kanssa ja nähdä samalla naamat (eikä tarvitse pelätä hirmuisia puhelinlaskuja..). Vaikka ikävöin Suomea, olen samalla täysin rakastunut Italiaan, sen kieleen ja kulttuuriin. En kadu ollenkaan tänne au pairiksi lähtöäni, olen vain todella iloinen, että OIKEASTI uskalsin lähteä vuodeksi pois tutusta ja turvallisesta kotimaastani.
Viime viikolla lapsilla alkoi koulu/päiväkoti, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on enemmän vapaa-aikaa jee! Perheeni äitillä alkaa työt vasta lokakuussa, joten vielä syyskuun ajan hän on päivät kanssani kotona nuorimmaisen lapsen kanssa, joka on kohta kahdeksan kuukautta vanha. Keskimmäinen lapsi (2,5v) on iltapäivään asti päiväkodissa ja vanhin (kohta 6v) aloitti viime maanantaina ensimmäisen luokan. Varsinainen työpäiväni (jos sitä nyt voi sellaiseksi kutsua) alkaa iltapäivällä, jolloin haen vanhimman lapsen koulusta. Koulu sijaitsee keskustassa, joten minun pitää matkustaa sinne aina ratikalla. Aluksi vähän jännitin liikkumista keskustan ihmis- ja autovilinässä pienen ja ylivilkkaan lapsen kanssa, mutta tähän asti kaikki on sujunut ilman suurempia ongelmia. Joskus jäämme keskustaan tapaamaan G:n (vanhin lapsi) kavereita. On mukavaa jutella muiden lastenvahtien/au pairien kanssa sillä aikaa kun lapset leikkivät keskenään. On niin huvittavaa, että puhumme lapsista aivan kuin ne olisivat omiamme. "Montako lasta sinulla on?", "X tekee aina sitä ja tätä", "Joo, minun lapsi tekee ihan samaa!" jne.. :D
Niin sanottu työpäiväni kestää siihen asti, kun lapset menevät nukkumaan, sen jälkeen teen mitä lystää (eli surffailen netissä) ennen nukkumaanmenoa. Voin valvoa vaikka kuinka myöhään haluan, sillä aamulla minun ei tarvitse herätä aikaisin, aamut ja aamupäivät ovat vapaat. Lokakuusta lähtien menen aamupäivällä kielikouluun neljänä päivänä viikossa opiskelemaan italiaa. Ajattelin, että voisin pari tuntisen koulupäivän jälkeen jäädä keskustaan ja suunnata salille (on tullut vähän hankittua lisäkiloja täällä ollessa, wonder why :D) ennen kuin lähden hakemaan G:tä koulusta, en viitsisi reissata edestakaisin (kotoa kouluun, koulusta kotiin, kotoa G:n kouluun, koulusta kotiin..). Täältä löytyy todella monta kuntoilukeskusta, en vielä tiedä minkä niistä valitsisin..
Ai niin, ihme kun en vielä ole tänne hehkuttanut Venetsian-matkastani! Viime sunnuntaina hyppäsimme parin kaverini kanssa junaan ja vietimme ihanan päivän Venetsian kauneuden loistossa, kaupunki vei kyllä totaallisesti sydämeni mennessään. <3 Teen kunnollisen Venetsia-postauksen piakkoin, kunhan saan käytyä kaikki ottamani kuvat läpi. Valehtelematta räpsin kuvia ihan tauotta, varmaan otin yhteensä tuhat kuvaa yhden päivän aikana :D.
 |
| Vanhimman lapsen koulu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti