Sushi Saturday

Joululoma ei kun vaan lähestyypi, jee! Oon melkein kaikki lahjat jo ostanu, vielä pitää tehdä joitain pieniä hankintoja, jotka jätän ensi viikolle. En ole vielä hirveästi miettinyt, mitä pakkaan mukaan, mutta siitä en ota stressiä, en tarvitse mukaan lomalle paljoa, sillä kotoani löytyy vaatteita ja muuta tarpeellista. Pääasia on, että saan itseni oikeaan koneeseen. :D

Tämä viikko ei ole ollut ihan siitä helpoimmasta päästä. Koko viikon olen ollut kipeänä ja samaan aikaan myös perheen lapset. Nuorimmaisen (10kk) kanssa jäin kotiin keskiviikkona ja torstaina, sillä hänellä oli kuumetta. Oli kyllä uuvuttavat kaksi päivää, kuumeesta huolimatta tämä neiti oli oikein energinen ja minä taas en. Olisin vaan halunnut nukkua, mutta sen sijaan hoivasin lapsia kellon ympäri kaksi päivää. Onneksi perjantaina vauveli oli jo terve ja meni päiväkotiin ja minä sain levätä rauhassa kotona.
  Tänään tunsin oloni jo paremmaksi ja menin keskustaan tapaamaan kavereitani. Kävimme lounaalla sushiravintolassa, jossa saa 10 eurolla syödä niin paljon sushia kuin jaksaa. Olin järkyttävässä ähkyssä syöminkien jälkeen. Tästä huolimatta ostin jäätelöä vähän myöhemmin, vaikka olin täynnä ja ulkona oli kylmä :D

Nomnom sushiii <3

Kävelyllä

Let it snow

Perjantaina satoi lunta koko yön ajan! Lauantaiaamulla kun aukaisin huoneeni sälekaihtimet (siis italialaisversiot sälekaihtimista, sellaset isot, metalliset) ja näin LUNTA kaikkialla, olin niin innoissani. Talvessa parasta on lumi, harmi vaan, että se on täällä päin maailmaa aika harvinaista...   

  Lähdin lauantaina ennen kahtatoista liikenteeseen, tarkoituksenani oli kuluttaa koko päivä joululahjaostoksia tehden. Rahat meni, ja vielä jäi joitakin lahjoja ostamatta, pitää sitten ensi viikon palkalla ostaa loput. :)

   

11 päivää ja Suomeen!! <3<3

Otin tämän kuvan oman huoneen ikkunasta lauantaiaamuna. :)

December

Oi ihanaa, vihdoin on joulukuu, vaikka sitä on välillä vaikea uskoa näin "lämpimän" sään takia. :D Ihan outoa liikkua vielä joulukuussa ulkona hame päällä ilman että koivet jäätyy. Sään puolesta suomalainen voisi luulla, että täällä on vielä syksy meneillään... Nautin nyt täysin rinnoin tästä viileästä säästä, muistan vielä täällä Italiassa viettämäni helteisen kesän ja sen kuumuuden tuskan. Yli kaksikymmentä plus astetta on jo minulle tuskaa, miettikääpä sitten mitä mieltä olen, jos mittari näyttää neljääkymmentä!

Padovan keskusta on niin kaunis, varsinkin nyt kun sitä koristaa kauniit jouluvalot ja markkinakojut! On niin ihanaa vain kävellä ympäriinsä, ihailla näkemäänsä, istahtaa nauttimaan italialaista kahvia ja piipahtaa välillä johonkin kiinnostavaan pikkuputiikkiin tai ostaa jotain italialaista herkkua markkinakojuista. <3 Minulla on pienoinen paniikki joululahjojen suhteen, olen kierrellyt kauppoja sopivia lahjoja etsien, mutta vielä ei ole hirveästi tullut hyviä (ja edullisia) vaihtoehtoja vastaan. Onpahan tässä vielä pari viikkoa aikaa etsiä. :)

Tässä vähän kuvia viime viikolta:

Piazza dei Signori

Tällaisia pikkukojuja on nyt keskusta pullollaan.

Prato della Valle 

Chocolate dreams

Mainitsinkin viime postauksessa näistä ihanista suklaakojuista. Tässä vähän kuvasaldoa viikonlopulta. :) 

Omnom. <3

Suklaata, joka näyttää ihan juustolta. :D

Ei voisi uskoa, että nämäkin on suklaata..

iPhone vain kuusi euroa :D

Nää kengät on niin söpöjä! <3

Autumn in Padova

Tämäkin viikko meni taas niin nopeasti, enää kolme kokonaista viikkoa ja kolme päivää ja tämä tyttö lentää Suomeen viettämään joulua! (Minäkö innoissani, eheei..) Olen yrittänyt epätoivoisesti etsiä joululahjoja, saa nähdä mitä sitä keksii. Lahjojen on pakko olla pieniä, koska otan Suomeen vain käsimatkatavarat. 

  Oli kyllä laiska viikko, yritin estää alkavaa flunssaa kehittymästä pahemmaksi pysymällä kotona päivät elokuvia katsellen ja netissä surffaillen, iltapäivät ja illat työskentelin tavalliseen tapaan. Voin kyllä sanoa, että eilinen yökerhoreissu ei tehnyt flunssalle hyvää. :D Nyt on semmonen väsy, että silmät meinaa koko ajan painua kiinni.

  Padovan keskusta on täyttynyt erilaisista käsityöläiskojuista, sieltä löytyisi täydelliset joululahjat, italialaisten käsityöläisten valmistamat. On minun tuuria, että juuri kun päätän olla syömättä karkkia ja muutenkin keventää ruokavaliota ennen joulua, niin sitten keskusta täyttyy ihanista suklaakojuista täynnä erilaisia käsintehtyjä suklaaihanuuksia. Voisin tehdä tästä oman postauksen. ;)

  Ostinpa tässä pari päivää sitten uuden talvitakin paikallisesta OVS-liikkeestä. Toivottavasti sillä tarkenee myös Suomessa...jonne menen alla KUUKAUDEN päästä! Jeeehee! (Eiköhän tässä ollut tarpeeksi Suomi-hehkutusta yhteen postaukseen, mainitsen varmasti asiasta vielä seuraavissakin postauksissa.) :D

Juu kaipaan Suomea, mutta pitää myös muistaa miten ihana kaupunki Padova on, olen ihan rakastunut tähän kaupunkiin. Se on niin kaunis ja erilainen kuin suomalaiset kaupungit. Tässäpä jotain viime aikoina räpsimiäni kuvia ihanasta asuinkaupungistani. :)

Tuleva Italian asuntoni  <3 :D

Kävelyllä joella

Päätin yhtenä päivänä bussin sijasta kävellä keskustaan koulusta, matkalla piti räpsästä tämä kuva. :)

Toinen hyvä Italian asuntoehdokas. ;)

Meeting the Family, days 6-9

Tiistaina (16.10) tapasimme toisemme Padovan juna-asemalla. Tätini ja mummuni bussi Venetsian lentokentälle lähtisi pian, joten päätimme tavata ajoissa ja nauttia loppuajasta syöden aamupalan yhdessä juna-aseman kahviossa. Saattelimme Suomeen palaajat bussipysäkille ja haikeana sanoin hyvästit. Onneksi näkisimme jouluna! Äitini ja veljeni jäisivät vielä perjantaihin asti, joten saisin vielä viettää muutaman ihanan päivä heidän kanssaan. 

   Näistä viimeisistä päivistä minulla ei hirveästi ole kuvia (en kehtaa laittaa tänne mitään perhekuvia, koska tämä blogi on kaikkien luettavissa) tai mitään ihmeellistä kertomista. Vietimme yhteisen aikamme rennosti shoppaillen, kahvitellen, syöden ja ihastellen kaupunkia. Olisihan täällä Padovassa vaikka kuinka paljon nähtävää, mutta pitäähän sitä lomalla saada rentoutua eikä stressata  sitä, miten ehtii nähdä kaikki nähtävyydet yhden viikon aikana. Jääpähän nähtävää seuraavaan lomaan, perheeni tulee ehkä keväällä uudestaan käymään täällä. :)

  Tiistaina minulla ei valitettavasti ollut vapaapäivää, vaan jouduin hakemaan vanhimman lapsen koulusta. Kysyinkin host-äidiltäni, että saako äitini ja veljeni tulla meille käymään, näin pystyisin hoitamaan lapsia ja samalla viettää aikaa perheenjäsenteni kanssa. Tämä sopi host-äidilleni ja hän kutsui äitini ja veljeni illastamaan kanssamme. Iltapäivä ja ilta sujui hyvin, perheen lapset tulivat hyvin toimeen läheisteni kanssa, varsinkin vanhin lapsi tykästyi veljeeni. :D Hän halusi, että veljeni hakisi hänet koulusta seuraavana päivänä. :D Illallinen oli varmaan sukulaisilleni aikamoinen kokemus. Naapurin perhe, johon kuuluu kaksi pientä poikaa, tuli illastamaan kanssamme, joten melutaso oli aika korkealla. Isäntäperheeni lapset ja naapurin perheen lapset juoksentelivat eestaas ja huusivat koko ajan syödessämme, joten kyseessä ei siis ollut mikään rauhallinen illallinen. :D Mutta eihän sitä ihan joka päivä pääse illastamaan italialaiseen tapaan ja vieläpä italialaisen perheen kodissa. ;)

Keskiviikko ja torstai menivät tutulla kahvittelu-shoppailulinjalla. Harmi vaan, että en saanut loppuviikosta päiviä vapaaksi, joten iltapäivisin jouduin menemään kotiin ja tapasimme sitten uudestaan illallisen merkeissä keskustassa. Tulipahan koko viikon aikana tutustuttua Padovan ravintolatarjontaan, kävimme melkein joka ilta syömässä jossain ravintolassa. Kivaa luksusta. ;)

  Minusta tuntui muutenkin siltä, että tämän viikon aikana tutustuin itsekin Padovaan paremmin. Perheeni ollessa täällä katsoin itsekin kaupunkia turistin silmin, löysin monta hienoa paikkaa, joiden olemassaoloon en aikaisemmin ollut kiinnittänyt huomiota, kuten esimerkiksi keskustan lähellä olevan kauniin puiston, jonka ohi ajan ratikalla joka päivä. (Kuvia puistosta löytyy Meeting the Family, day 4-postauksesta.)

Äitin kanssa kävelyllä. <3

Sant'Antonion kirkon edustalla, äitini ja veljeni hotelli oli tässä ihan lähettyvillä.

Kävimme Bakarassa juomassa Bakaraa. :D

Valkoviiniä, cappuccinoa ja sprtiziä (suosittu drinkki täällä päin).

Jäädytettyä jogurttia pistaasi-, suklaa ja karamellikastikkeen ja valkosuklaarakeiden kera omnom. <3

Nappasin tämän kuvan äitini ja veljeni hotellin käytävältä.

Perjantaina oli aika heittää hyvästit, viikko meni kyllä ohi niin nopeasti ja minulla oli haikea olo koko päivän. Toisaalta oli ihan hyvä palata arkeen, vaikka tämä viikko oli ollut ikimuistoinen, oli se myös uuvuttava. Joka päivä heräsin ajoissa ja olin liikenteessä koko päivän, kävin kotona vain nukkumassa. :D Koko viikkoon mahtui monta monituista käveltyä kilometriä, cappuccinoa, jäätelöä, hyvää ruokaa ja hetkeä ja kaikista vastoinkäymisistä huolimatta koko viikko oli mahtava. Toivottavasti keväällä sitten uusiksi!

  

See you soon Finland!

Joo tiedän, olen ollut laiska kirjoittaja enkä ole saanut tehdyksi loppuja Meeting the Family- postauksia, varmaan tiivistän loput päivät yhteen postaukseen. :D

Mutta mutta, asia miksi halusin tämän postauksen kirjoittaa on tämä: VARASIN LENTOLIPUT SUOMEEN JOULUKSI!!! <3 Reilun viiden viikon päästä lennän Venetsiasta Helsinkiin ja sitten joko junalla tai lentokoneella Pohjois-Savoa kohti. Ihanaa nähdä perhettä ja ystäviä pitkästä aikaa, niin ja tietenkin rakasta kotimaata. :) Olisihan se tietty ollut kiinnostava kokemus viettää joulu täällä italialaiseen tapaan, mutta sitten en näkisi perhettä kun vasta keväällä..

Tänä päivänä tulee tasan neljä kuukautta siitä, kun saavuin Italiaan. Miten aika on voinut mennä näin nopeasti! Olen jo viettäny kolmas osan vuodestani täällä, vielä kaksi kolmasosaa edessä. Toisaalta tuntuu, että en ole nähnyt läheisiäni ikuisuuksiin, toisaalta taasen tuntuu siltä, kuin olisin vasta tänne saapunut. Olen oppinut paljon italialaisesta kulttuurista ja kielestä, ja toivon, että vuoden loputtua puhun jo sujuvaa italiaa. Pystyn tällä hetkellä ihan perusasioita sanomaan italiaksi, mutta mitään syvällisempää keskustelua sanavarastoni ei minun salli käydä.
  Rakastan asuinkaupunkiani Padovaa. Rakastan sen kaunista vanhaa keskustaa, sen kapeita mukulakivikatuja ja pieniä putiikkeja. Viikonloppuisin tykkään kävellä keskustassa ja sen reunoilla, ihastella kauniita rakennuksia ja tavata uusia kavereitani.
  Vaikka en aina ymmärrä host-vanhempiani (tällä en tarkoita puheen ymmärtämistä) ja välillä perheen lapsukaiset tekevät minut hulluksi, saan silti olla kiitollinen, että löysin näin hyvän isäntäperheen. Tulemme hyvin toimeen keskenään, mutta tiedän, että minun pitäisi vielä harjoitella avoimmuuttani heitä kohtaan. Italialaiset ja suomalaiset toden totta ovat niin erilaisia! Kohtaan vieläkin kulttuurieroavaisuuksia ihan arkipäivän tilanteissa.

Viihdyn täällä Padovassa todella hyvin, voisin jopa kuvitella asuvani täällä joskus pysyvästi (tämä tietenkin edellyttää sitä, että kaikki läheiseni muuttaisivat tänne ja tänne saataisiin kunnon talvi :D). Mutta nyt en malta odottaa, että pääsisin Suomeen, nauttimaan läheisistäni, talvesta ja suomalaisesta joulusta. Joululla on aina ollut erityinen paikka sydämessäni, se on se kerta vuodessa kun perheeni kanssa kokoonnutaan yhteen ja nautitaan toistemme seurasta, ruoasta ja tietenkin lahjoista. En voisi viettää joulua missään muualla kuin kotona. Ehkä eniten joulussa rakastan sen tunnelmaa, miten äitini sisustaa kotitalomme kauniiksi ja miten alakerta tuoksuu jouluruuille.  Huolimatta jouluun liittyvästä stressistä, olen aina jotenkin kokenut jouluun liittyvän eräänlaisen rauhan. Voin kuvitella itseni istumassa kotitaloni keittiössä glögiä juoden, pipareita leipoen ja kuunnellen Frank Sinatran ja Louis Armstrongin esittämiä vanhoja joululauluja ja vaikka minulla olisi järjetön stressi joululahjoista, sillä hetkellä tuntisin syvää rauhaa ja onnellisuutta, ahmisin piparitaikinaa (taas) liikaa ja kuitenkin odottaisin vesikielellä joulun ensimmäisiä, itsetehtyjä pipareita. <3

Nähdään pian rakkaat!

Meeting the Family, day 5: Trip to Venice

Maanantaina (15.10) olimme Padovan juna-asemalla ajoissa ja valmiina lähtemään Venetsiaan. Toivoimme, että tänään ei olisi lakkoa ja kaikki junat kulkisivat aikataulujen mukaan. Epäonnea oli tänäänkin ainakin jonkin verran matkassa mukana, sillä päivän sää ei ollut mitä parhain. Sunnuntai olisi ollut ihanan aurinkoinen, mutta mitäpä sitä surkuttelemaan. Venetsia on kaunis kaupunki joka säällä. ;)

  Olin käynyt Venetsiassa aikaisemminkin, mutta tähän kaupunkiin ei todellakaan voi kyllästyä. Se ei ole mikä tahansa kaupunki vaan VENETSIA ja vaikka ensimmäisellä käyntikerrallani oli todella hyvä sää, pidin tästä toka reissusta enemmän. Suurin syy tähän on yksinkertainen. Turistit (ja minähän en tietenkään ole turisti :D). Viimeksi kävin Venetsiassa syyskuussa ja silloin turisteja oli älyttömästi. Ihanaa yrittää kävellä kapeilla kaduilla ja räpsiä kuvia kauniista rakennuksista kun tuntuu, että ei ole tilaa valokuvata tai saatikaan hengittää. Toka reissulla turistikausi oli jo laantunut ja liikkuminen oli vapaampaa. Välillä sää oli kyllä ihan hirveä, varsinkin silloin kun saavuimme satama-alueelle tuuli ja sade oli niin kova, että päätimme mennä johonkin kahvilaan odottelemaan ilman paranemista. 

  Emme olleet suunnitelleet päivälle mitään erikoista, tarkoitus oli vain kävellä ja ihailla kaupunkia. Venetsia on kuin jättimäinen museo, pala mennyttä aikaa nykyajassa (aikaa, jolloin vielä osattiin tehdä kauniita rakennuksia). Sateen takia monet kadut tulvivat vedestä ja tämän takia kaduille oli pysytetty korotettuja kävelyreittejä. Ihastelimme putiikkien tarjontaa ja levähdimme välillä jossain kahvilassa cappuccinon äärellä. Viime kerralla ollessani Venetsiassa tällainen oli lähes mahdotonta, sillä pikku putiikit ja kahvilat pursuivat turisteista. Nyt olisi ollut tilaa shoppailla rauhassa, harmi vaan että rahani olivat melkein finito. :P

  En hirveästi ottanut kuvia lähinnä jatkuvan sateen takia ja edellisellä kerralla otin varmaan tuhat kuvaa kaupungista, joten ei ole järkeä laittaa tänne kuvia rakennuksista, joita kuvasin jo edellisellä kerralla. Mutta tässä nyt ainakin jotain kuvia. :)

Apua en muista tämän kirkon nimeä, on lähellä juna-asemaa..

Naamiokauppa, näihin ei voi olla törmäämättä Venetsiassa.

Koko päivän kävelemisen jälkeen aloimme olla väsyneitä ja satama-alueella käytyämme käännyimme takaisin juna-asemaa kohti. Halusimme seikkailunhaluisina mennä eri reittiä kuin tullessa. Tämä osoittautui väsyneiden jalkojemme kannalta huonoksi ratkaisuksi, sillä jossain vaiheessa huomasimme menevämme väärään suuntaan ja haahuilimme pimenevillä kaduilla etsien opaskylttejä juna-asemalle. Venetsia on kuin jättimäinen labyrintti, siellä ei kannata ilman karttaa kulkea jos ei tunne paikkoja hyvin. Ilman puhelimeni GPS:sää olisimme olleet varmaan pulassa... Mutta lopulta pääsimme juna-asemalle ja lähdimme kohti Padovaa, oli ihanaa saada lepuutella jalkoja vihdoin. :D Siis tässä neuvo teille, jotka aikovat Venetsiaan: JÄTÄ SUOSIOLLA KORKKARIT KOTIIN ja hyvät kävelykengät jalkaan niin nautit enemmän matkastasi. Minulla oli hyvät kengät jalassa, mutta kuitenkin koko päivän mukulakivikaduilla kävelemisen jälkeen tuntui että en saa enää askeltakaan otetuksi.
  Palattuamme illalla Padovaan menimme keskustaan erääseen viihtyisään ravintolaan nauttimaan viimeisestä illasta, sillä tätini ja mummoni olivat lähdössä Suomeen seuraavana päivänä. Äitini ja veljeni jäisivät vielä perjantaihin asti. Ilta oli ihana, naurettiin paljon ja syötiin hyvin, ja lopulta menimme tyytyväisinä, mutta väsyneinä nukkumaan. Aivan ihana päivä. <3

Nam nam pestopastaa <3

Meeting the family, day 4

Olimme suunnitelleet lähtevämme sunnuntaina päiväreissulle Venetsiaan. Kymmenen aikaan aamulla olimme Padovan juna-asemalla ja ostimme liput seuraavaan halpaan junaan. Sen jälkeen menimme tarkastamaan miltä raiteelta junamme lähtisi ja huomasimme, että juna oli peruttu! Meidän junamme ei ollut ainoa, joka oli peruttu, vaan kaikkien halvempien junavuorojen kohdalla luki isolla CANCELLATO. Ainoastaan kalliimmat junat liikennöivät entiseen malliin, ja jos olisimme menneet jollakin niistä Venetsiaan, meidän olisi pitänyt maksaa enemmän. Eikun asiakaspalveluun jonottamaan minun toimiessa tulkkina. Italiassa lomailessa kannattaa muistaa, että ei pidä itsestäänselvyytenä sitä, että kaikki virkailijat osaavat englantia. 

  Jonotettuamme ihan kiitettävän kauan pääsimme asiakaspalvelun tiskille ja selitin tilanteemme ihanalla alkeistason italiallani. Virkailija vaan käski meitä menemään seuraavalle tiskille, eli lipunmyyntipaikalle. Olimme tästä oikein riemuissamme. Taas uusi jono jonotettavaksi! Lopulta pääsimme tiskille ja osoittautuikin, että tämä virkailija puhui hyvin englantia, joten asioimme sitten englanniksi, sillä näin vähensin väärinymmärrysten riskiä. Virkailija kertoi, että oli lakko, eikä hän tienny milloin seuraava edullinen juna saapuisi. Italiassa kaikki junat eivät ole valtion omistuksessa, vaan on myös yksityisiä junayrityksiä ja sinä päivänä juuri se junafirma, joka hoiti edulliset kyydit, oli lakossa. Just our luck. :D

 Onneksi pystyisimme käyttämään ostamamme junaliput huomenna, joten päätimme lykätä Venetsian-matkaamme maanantaille ja viettää rennon sunnuntaipäivän Padovassa. Koska juna-asemalta ei ollut pitkä matka keskustaan, päätimme kävellä sinne. Matkan varrella kävimme ihanassa puistossa, jossa en ole koskaan vaivaantunut käymään, vaikka ajan siitä päivittäin ohi ratikalla. Todella kaunis puisto ja sen vierellä on Eremitani Civic Museum, jossa meillä oli aikomus käydä myöhemmin.

Keskustaan päästyämme kävimme ostamassa vähän ruokaa lounaspiknikkiä varten ja menimme ratikalla Prato della Valleen syömään lounasta puistoon. Syötyämme kävimme uudestaan läheisessä Santa Giustinan katedraalissa, sillä äitini ja veljeni eivät olleet vielä nähneet sitä.

Yksityiskohta Santa Gustinan katedraalista

Kirkossa käytyämme meillä ei ollut mitään selkeää suunnitelmaa, miten vietämme loppupäivän. Kuljimme rennosti ympäri kaupunkia ja pysähdyimme silloin tällöin johonkin kahville ja jatkoimme matkaa. Minusta on ihanaa, kun ei suunnittele kaikkea etukäteen, vaan niin sanotusti "menee virran mukana" ja katsoo mitä matkalla tulee vastaan. Tällainen rento kävely on mielestäni paras tapa tutustua kaupunkiin, kävellään vaan eteenpäin ja ihaillaan maisemia, ja jos tielle sattuu jotain kiinnostavaa esimerkiksi kaunis kirkko, niin poiketaan sitten sisään ja sen jälkeen jatketaan matkaa. Totta kai olisin halunnut näyttää perheelleni kaikki nähtävyydet Padovasta ja stressasin välillä kun tuntui, että aika menee niin nopeasti emmekä olleet nähneet kaikkea, mutta jos tarkemmin ajattelee, niin tärkeintä oli se, että saimme viettää aikaa yhdessä, oli se sitten kahvilassa, hotellissa tai asiakaspalveluun jonottamassa. :)
  Sunnuntai-iltapäivällä ehdotin, että menisimme Eremitani Civic Museoon. Päätimme kuitenkin lykätä museoon menemistä, sillä oli jo myöhä iltapäivä eikä olisi ollut järkeä maksaa täyttä hintaa pääsylipusta, sillä museo ei olisi auki enää montaa tuntia. Päätimme poiketa erääseen kirkkoon, jonka huipun näimme museon edessä ollessamme. Kirkko näytti todella vanhalta, ja sitä se varmasti onkin. Ihmeellistä, miten monta kirkkoa voi tämän kokoisesta kaupungista löytyä. Padovassa on jättimäisiä kirkkoja, joiden tornit ja kupolit näkyvät kauas, ja sitten on myös pieniä kirkkoja, jotka ovat sokkeloisten katujen kätköissä ja monet näistä kirkoista saattaa löytää ihan sattumalta kadulla kävellessään. Vaikka en ole ollenkaan uskonnollinen, tykkään käydä kirkoissa (varsinkin katolilaisissa) ihastelemassa niiden arkkitehtuuria ja koristeluja. Vanhoissa kirkoissa ollessa voi melkeinpä tuntea sen historian, joka huokuu kirkon vanhoista seinistä ja veistoksista. Kun astuu sisälle kauniiseen rauhalliseen kirkkoon, voi sysätä hetkeksi oman elämänsä hektisyyden syrjään ja vain nauttia kirkon hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta.

Tämä kirkko sijaitsee syrjässä päätiestä ja päätimme kävellä keskustaan kirkon viereltä lähtevää tietä pitkin. Näin pääsimme kulkemaan katuja, joita emme vielä olleet kulkeneet. Nämä kadut eivät ole turistien täyttämiä, vaan ihanan rauhallisia katuja, jotka kuitenkin vievät kohti kiireistä ja ihmisten täyttämää keskustaa. Tämän seuraavan kuvan otin matkan varrella ylittäessämme siltaa. Pysähdyimme ja vitsailimme, että nythän me voidaan kuvitella olevamme Venetsiassa, sillä maisema kieltämättä muistutti vähän Venetsiaa, vaikka en ole koskaan nähnyt sen kanavissa noin paljon viherkasveja. :D Ajattelimme, että jos emme jostain syystä pääsisikään käymään Venetsiassa, voisimme näyttää kaikille tutuille tätä kuvaa ja vakuuttaa, että kyllähän siellä Venetsiassa tuli käytyä. :D

Vähän niin kuin Venetsia :D

Katutaidetta matkanvarrelta

Katua pitkin kulkiessamme päädyimme lopulta Piazza dei Signorille, joka on yksi Padovan keskustan aukioista. Aukiolta löytää monta hyvää jäätelöbaaria ja kahvilaa ja pakkohan meidänkin oli pysähtyä nauttimaan italialaista jäätelöä. ;)

  Illemmalla päätimme mennä syömään ravintolaan, joka sijaitsi äitini ja veljeni hotellin vieressä. Illallinen ei sujunut ihan täydellisesti, mutta ainakin saimme hyvät naurut. :) Itseäni lukuun ottamatta kaikki tilasivat kanaa, minun piti kysyä tarjoilijalta, että löytyykö ravintolasta mitään syötävää kasvissyöjälle, sillä menusta en ainakaan löytänyt mitään lihatonta vaihtoehtoa lisukkeita lukuun ottamatta. Tarjoilija pahoitteli, että kaikki ruokalajit sisälsivät lihaa, joten tilasin sitten pelkkää höyrytettyä pinaattia ja tarjoilija sanoi tuovansa minulle myös juustoa sen lisäksi. Mikä gourmet illallinen. :D Eikä tässä vielä kaikki. Tovin odotettamme sain lautasellisen erilaisia juustoja ja tätini, mummoni ja äitini saivat tilaamansa annokset, kun taas veljeni sai pelkästään pienen lautasellisen ranskalaisia, vaikka oli tilannut mös kanaa. Söimme saamamme ateriat ja odottelimme, milloin loput tulisivat. En nähnyt tarjoilijaa, joten en voinut kysyä asiasta. Kun tarjoilija tuli hakemaan lautasemme, kysyin, onko pinaattini tulossa. "Si, si", tarjoilija vakuutti ja kiiruhti pois paikalta. Odotimme varmaan tunnin verran ennen kuin sain pinaattini, joka ei ollut kauhen herkullisen näköistä ja haisi siltä kuin olisi lillunut likavedessä viikon. Vaikka olimme vähän ärtyneitä saamastamme palvelusta, emme voineet olla nauramatta saatuani annokseni. Tätäkö me olimme niin kauan odottaneet?! Ja veli-reppanani oli ihan nälissään, hän sanoi menevänsä tämän jälkeen ostamaan itselleen pitsan. :D

  Lähdettyämme ravintolasta lähdimme etsimään toista ruokapaikkaa, jotta veljeni saisi syötävää, pelkkä lautasellinen ranskalaisia ei kauheasti täytä nuorta miestä. Pahaksi onneksi oli sunnuntai, eli suurin osa ruokapaikoista sulkeutuu yhdeksän aikoihin ja tuolloin kello oli jo reippaasti yli yhdeksän. Haahuiltuamme kaduilla jonkin aikaa päätimme kaikki lähteä nukkumaan, jotta heräisimme seuraavana päivänä hyvissä ajoin ja lähtisimme Venetsiaan aamujunalla. Veljeni joutui menemään nälissään nukkumaan, mikä on aika hassua, sillä onhan Italia kuuluisa hyvästä ruuastaan ja luulisi, että tämä olisi vihoviimeinen paikka maailmassa, jossa turisti joutuisi näkemään nälkää. :D