lauantai 17. marraskuuta 2012

See you soon Finland!

Joo tiedän, olen ollut laiska kirjoittaja enkä ole saanut tehdyksi loppuja Meeting the Family- postauksia, varmaan tiivistän loput päivät yhteen postaukseen. :D

Mutta mutta, asia miksi halusin tämän postauksen kirjoittaa on tämä: VARASIN LENTOLIPUT SUOMEEN JOULUKSI!!! <3 Reilun viiden viikon päästä lennän Venetsiasta Helsinkiin ja sitten joko junalla tai lentokoneella Pohjois-Savoa kohti. Ihanaa nähdä perhettä ja ystäviä pitkästä aikaa, niin ja tietenkin rakasta kotimaata. :) Olisihan se tietty ollut kiinnostava kokemus viettää joulu täällä italialaiseen tapaan, mutta sitten en näkisi perhettä kun vasta keväällä..

Tänä päivänä tulee tasan neljä kuukautta siitä, kun saavuin Italiaan. Miten aika on voinut mennä näin nopeasti! Olen jo viettäny kolmas osan vuodestani täällä, vielä kaksi kolmasosaa edessä. Toisaalta tuntuu, että en ole nähnyt läheisiäni ikuisuuksiin, toisaalta taasen tuntuu siltä, kuin olisin vasta tänne saapunut. Olen oppinut paljon italialaisesta kulttuurista ja kielestä, ja toivon, että vuoden loputtua puhun jo sujuvaa italiaa. Pystyn tällä hetkellä ihan perusasioita sanomaan italiaksi, mutta mitään syvällisempää keskustelua sanavarastoni ei minun salli käydä.
  Rakastan asuinkaupunkiani Padovaa. Rakastan sen kaunista vanhaa keskustaa, sen kapeita mukulakivikatuja ja pieniä putiikkeja. Viikonloppuisin tykkään kävellä keskustassa ja sen reunoilla, ihastella kauniita rakennuksia ja tavata uusia kavereitani.
  Vaikka en aina ymmärrä host-vanhempiani (tällä en tarkoita puheen ymmärtämistä) ja välillä perheen lapsukaiset tekevät minut hulluksi, saan silti olla kiitollinen, että löysin näin hyvän isäntäperheen. Tulemme hyvin toimeen keskenään, mutta tiedän, että minun pitäisi vielä harjoitella avoimmuuttani heitä kohtaan. Italialaiset ja suomalaiset toden totta ovat niin erilaisia! Kohtaan vieläkin kulttuurieroavaisuuksia ihan arkipäivän tilanteissa.

Viihdyn täällä Padovassa todella hyvin, voisin jopa kuvitella asuvani täällä joskus pysyvästi (tämä tietenkin edellyttää sitä, että kaikki läheiseni muuttaisivat tänne ja tänne saataisiin kunnon talvi :D). Mutta nyt en malta odottaa, että pääsisin Suomeen, nauttimaan läheisistäni, talvesta ja suomalaisesta joulusta. Joululla on aina ollut erityinen paikka sydämessäni, se on se kerta vuodessa kun perheeni kanssa kokoonnutaan yhteen ja nautitaan toistemme seurasta, ruoasta ja tietenkin lahjoista. En voisi viettää joulua missään muualla kuin kotona. Ehkä eniten joulussa rakastan sen tunnelmaa, miten äitini sisustaa kotitalomme kauniiksi ja miten alakerta tuoksuu jouluruuille.  Huolimatta jouluun liittyvästä stressistä, olen aina jotenkin kokenut jouluun liittyvän eräänlaisen rauhan. Voin kuvitella itseni istumassa kotitaloni keittiössä glögiä juoden, pipareita leipoen ja kuunnellen Frank Sinatran ja Louis Armstrongin esittämiä vanhoja joululauluja ja vaikka minulla olisi järjetön stressi joululahjoista, sillä hetkellä tuntisin syvää rauhaa ja onnellisuutta, ahmisin piparitaikinaa (taas) liikaa ja kuitenkin odottaisin vesikielellä joulun ensimmäisiä, itsetehtyjä pipareita. <3

Nähdään pian rakkaat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti