Maanantai-tiistai välisenä yönä en nukkunut paljoakaan, jännitin huomista päivää, matkaani ja isäntäperheen tapaamista. En ole koskaan lentänyt yksin minnekään ja minulla vieläpä oli koneenvaihto Riikassa! Mutta onneksi väärään koneeseen on miltei mahdotonta mennä ja Riikan kenttä osoittautui pieneksi. Löysin helposti oikean lähtöportin ja pääsin Venetsiaan menevään koneeseen. Olin niin väsynyt että torkuin koko lennon ajan, meinasin jo nukahtaa lentokentällä konetta odotellessa.. Osaan stressata liikaa etukäteen, joten olin mielessäni kehitellyt kauhuskenaarion, jossa kuvittelin itseni Venetsian lentokentälle etsimässä isäntäperhettäni heitä kuitenkaan löytämättä. Mietin jo valmiiksi, mitä tekisin, jos ketään ei olisikaan vastassa ja kaikki olisi ollutkin huijausta. Jos olisin lähtenyt au pairiksi jonkin järjestön kautta, en olisi varmaan ajatellut tällaisia, sillä silloin en olisi yksin, vaan järjestön tuki olisi takanani. Järjestö tarkistaa perheen ja toimii "välittäjänä" au pairin ja isäntäperheen välillä. Löysin kuitenkin isäntäperheeni netistä au pair world-sivustolta, joka ei ole 100% luotettava, sillä siellä voi olla myös huijareita. Siellä ei ole kukaan tarkistamassa, onko perhe oikeasti sellainen, mitä väittää olevan.
Mutta joo, nyt voin hyvillä mielin jättää kauhuskenaariot taakseni ja viettää au pair-vuottani täällä Italiassa. Isäntäperheeni äiti ja nuorin lapsi olivat minua vastassa Venetsian kentällä, josta sitten ajoimme uuteen "kotikaupunkiini" Paduaan. Lähtöaamuna Helsingissä oli 15 astetta lämpöä (tuntui kyllä paljon kylmemmältä) ja minua palelsi hirveästi, puin aamulla ohuen mekon päälleni Italian hellettä ajatellen. Kun saavuin Venetsiaan, tuntui kuin olisin astunut saunaan, sillä lämpöä oli 32 astetta (ja minusta 20 astetta kesällä on jo tarpeeksi). Perheen äiti sanoi että 30 astetta on ihan normaali kesälämpötila Italiassa, hellepäivinä on sitten vielä enemmän (!!).
Isäntäperheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi kolme pientä tyttölasta (5-kuukautinen vauva, 2-vuotias ja 5-vuotias). Ovat kyllä niin suloisia, toivottavasti tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. :) Koko perhe vaikuttaa todella mukavalta, vanhemmat ovat rentoja ja huumorintajuisia. Lasten kanssa en hirveästi voi vielä kommunikoida puhumalla, koska osaan italiaa vain vähän, mutta kyllä he kuuntelevat ja ymmärtävät jonkin verran englantia. Kunhan opin puhumaan kunnolla italiaa niin asiat helpottuvat, nyt on vähän ulkopuolinen olo kun perhe puhuu keskenään italiaa enkä ymmärrä kun sanan sieltä ja täältä. Mutta onneksi olen nopea oppimaan. :)
Ai niin, kerron vielä uudesta kodistani. Asumme suuressa kerrostalossa (parvekkeelta näkyy kerrostaloja melkeinpä horisonttiin asti), perheeni asunto on iso, sillä kaksi asuntoa on yhdistetty yhdeksi isoksi asunnoksi, joka on todella labyrinttimäinen (paljon pitkiä käytäviä ). Kesti jonkin aikaa että löysin esim. toisesta keittiöstä toiseen. :D Minulla on oma huone ja kylpyhuone ja saan todellakin olla rauhassa halutessani, sillä huoneeni on asunnon osassa, jota ei muuten hirveämmin käytetä. Asunto on sen verran iso, että ollessani omassa huoneessani en kuule mitään ääniä muualta asunnosta, sillä huoneeni on sen verran kaukana "muista asutuista huoneista" esim olohuoneesta tai ruokasalista. :)
Lähdemme ensi viikolla vuorille ainakin kuukaudeksi, saa nähdä miten siellä onnistuu blogin päivittäminen. Otan ainakin paljon kuvia ja laitan ne sitten tänne näkyville. Odotan innolla lähtöä, vuorilla on kuulema viileämpää (can't wait!). A presto!
 |
| Tässä vähän maisemaa parvekkeelta. :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti