Meeting the family, day 3

Lauantaina olimme taas aikaisin liikkeellä. Menimme ratikalla Prato della Valleen katselemaan markkinoiden tarjontaa. Omat shoppailuni jäivät aika olemattomiksi rahan puutteen takia, muuta minusta on aina mukavaa kierrellä ja katsella vaikkei mitään olisi ostamassakaan. Käväisimme myös katsomassa Santa Giustinan basilikaa, joka omasta mielestäni on Padovan kaunein kirkko. Se on koristukseltaan paljon yksinkertaisempi kuin Sant'Antonion basilika, mutta tykkään kirkon avaruudesta ja valoisuudesta. Kuvan kirkosta näätte ensimmäisessä Meeting the Family-postauksessa.
  Kirkosta poistuttuamme menimme lounaalle keskustaan. Syötyämme tätini huomasi, että hänen lompakkonsa on kadonnut. Lompakko sisälsi ajokortin ja luottokorttien lisäksi huomattavan summan käteistä. Kävin kysymässä ravintolan henkilökunnalta, että ovatko he nähneet lompakkoa, mutta sain kielteisen vastauksen. Päätimme tätini kanssa tehdä vierailun poliisilaitokselle, mutta ennen sitä meidän piti mennä juna-asemalle äitiäni ja pikkuveljeäni vastaan. Tavatessamme en olisi malttanut päästää heistä irti, oli niin ihana halia rakkaita ihmisiä pitkästä aikaa. :D Yhdessä etsimme heidän hotellinsa ja sen jälkeen suunnistimme tätini kanssa poliisilaitosta kohti. Italian kielitaitoni joutui todella koetukselle, koska laitoksella kaikki puhuivat englantia huonosti, hyvin huonosti tai ei ollenkaan. :D Päivystävällä poliisisedällä ei näyttänyt hirveästi olevan kiinnostusta käsitellä asiaamme, mutta heti kun poliisi sai tietää meidän olevan Suomesta (ja varsinkin että tätini on Turusta), asiamme alkoi edetä paljon rivakammin ja kohta jo naureskellen keskustelimme Suomesta samalla kun poliisisetä (joka sattui olemaan ihan älyttömän komea mies) naputteli tarinaamme koneelleen. Asioisin varmaan enemmänkin poliisien kanssa jos poliisilaitokselta löytyy tuollaisia namuja poliisisetiä. :D Poliisi kertoi, että hänen vaimonsa (nouuh) on joskus asunut Suomessa ja että hän rakastaa Pandan lakritsia.
  Poliisilaitosepisodin jälkeen menimme äidin ja veljeni hotelliin, josta suuntasimme keskustaan etsimään jotain hyvää ravintolaa. Lopulta päädyimme samaan ravintolaan, missä olimme syöneet tätini ja mummuni kanssa torstaina, sieltä sai hyvää pitsaa ja matkalaiset olivat niin nälissään että mikä tahansa ravintola kelpasi. Vaikka tätini lompakon varastaminen ikävältä tuntuikin, osasimme jo nauraa ja vitsailla asiasta. Taisimme herättää aika paljon huomiota ravintolassa, viisi savolaista nauramassa kovaan ääneen ja puhumassa hassua kieltään. :D

MMMmm kirsikkatomaatti-mozzarella-rucolapizza <3

P.S. Edellisen postauksen kuvamaratoonin jälkeen laitan tähän postaukseen vain yhden kuvan (=olin liian laiska ottamaan kuvia tuona päivänä, ainoa kuva jonka otin oli tuo pizza-kuva :D)