keskiviikko 3. lokakuuta 2012

What's the story morning glory

Huomenia vaan täältä Italian suunnalta. :) Täälläpäin kello näyttää varttia vailla yhtätoista ja ihme kyllä, minä olen PIRTEÄ (no joo join just enemmän kulhoa kuin mukia muistuttavan kupillisen kahvia, että ei ihmekkään..). Luulin, että tämä päivä menee ihan zombeillessa, koska jouduin heräämään niin aikaisin (klo 6.50, yleensä herään 8-9 aikoihin). Host-isäni on työmatkalla Roomassa, joten jouduin viemään vanhimman lapsen kouluun. Olen onnellinen, että tämä on vain väliaikaista, sillä
1.) on kammottavaa herätä ennen seitsemää
2.) joudun viemään lapsen kouluun ratikalla, ja aamulla ratikat ovat TÄYNNÄ (siis korostan sanaa TÄYNNÄ)
On oikein hyperturvallista ahtautua pienen lapsen kanssa ahtaaseen tilaan, missä meinaa litistyä ihmismassan väliin ja ihmisiä lappaa ulos ja sisään joka pysäkillä. Tänään ratikka oli oikeasti niin täynnä, että en pystynyt liikahtamaankaan, paitsi tietenkin mutkissa ja ratikan pysähtyessä koko ihmismassa heilui kuin kesäheinät tuulessa. Yritin koko ajan suojella lasta käsilläni estäen tätä jäämästä muiden matkustajien väliin, onneksi pääsimme pysäkillemme turvallisesti ja onnistuimme jopa astumaan ulos ratikasta ongelmitta. Sitten huomasin, että kello oli jo 8.05 (koulun ovet sulkeutuvat klo 8.15) ja meillä oli vielä kymmenen minuutin kävelymatka edessä. Nappasin lasta kädestä kiinni ja lähdimme harppomaan kohti koulua niin nopeasti kuin vain pienen lapsen kanssa on mahdollista. Onneksi lapsonen oli suhteellisen hyvällä tuulella tänään ( hän osaa välillä olla oikea draamakuningatar ja kiukuttelija), olisikin ollut oikein ratkiriemukas aamu, jos olisin joutunut raahaamaan huutavaa ja vastaan rimpuilevaa 6-vuotiasta pitkin keskustan katuja tietäen, että on ihan älytön kiire ja se olisi minun syyni, jos lapsi myöhästyisi koulusta. Ehdimme kuitenkin ajoissa kouluun, saatoin lapsukaisen koulun ovelle asti, jonka jälkeen lähdin kävelemään takaisin kohti ratikkapysäkkiä. Lähdimme kotoa n. klo 7.30 aikoihin, ja tulin takaisin kotiin vähän klo.9 jälkeen. Tätä se kaupungissa asuminen siis on, lyhyeenkin matkaan voi mennä pitkä aika (koulu on viiden kilsan päässä kotoa). En voi olla toistamatta sitä, miten onnellinen olen, että minun ei tarvitse viedä lasta kouluun joka päivä! :)

Picture from weheartit.com


Picture from Google


Tämä päivä onkin yhtä keskustassa ramppaamista.. Kello kahdentoista jälkeen minun pitää käydä katsastamassa kielikokeeni tulokset (en ymmärrä miksi kouluun ei voi vain soittaa ja saada vastauksia ilman että tarvitsee raahautua paikalle, matka kielikouluun kestää ainakin puoli tuntia ja joudun menemään sekä ratikalla että bussilla). Koe oli viime viikon torstaina, ja mielestäni se meni ihan hyvin. Ongelmani vain on se, että ymmärrän jo hyvin italiaa, mutta en osaa puhua sitä, sillä minun pitää puhua perheeni lapsien kanssa ainoastaan englantia. Ja kielikoe oli siis suullinen.. Olen niin tottunut englannin puhumiseen, että saatan ihmisten ilmoilla liikkuessani vastata automaattisesti englanniksi, jos joku puhuu minulle italiaa (ja italialaisethan ei hirmu hyvin englantia osaa..), vaikka osaisinkin antaa italiankielisen vastauksen.
  Jospa keksisin jotain tekemistä kielikoulussa vierailun jälkeen, ei huvittaisi palata kotiin, sillä neljän aikoihin minun pitää kuitenkin hakea vanhin lapsi koulusta. Ainahan voin kierrellä kauppoja, mutta se ei oikein ole hyvä idea tällaiselle himoshoppailijalle (joka btw osti eilen taas uudet kengät). Olen tuhlaillut kaikki tähän asti täällä ansaitsemani palkat, joten nyt olisi jo aika vähän säästää.. Aina keskustassa liikkuessa on se vaara, että jokin ihana vaate tai kenkäpari kuiskailee nimeäni ja pakottaa minut tuhlaamaan rahani. :D Parasta siis olisi pysyä aina kotona, kaukana houkutuksista..
  Ensi viikolla alkaakin sitten kielikoulu, ja saan muuta sisältöä arkipäiviini netissä surffaamisen ja lastenhoitamisen lisäksi. Viime viikolla vietin varmaan kaikki vapaa-aikani netin ihmeellisessä maailmassa, olen niin koukussa blogien lukemiseen! Kielikoulun alettua voisin aina pari tuntisen koulupäivän jälkeen suunnistaa jonnekin keskustan lukuisista kuntosaleista ja viettää siellä lopun vapaa-aikani, jonka jälkeen pääsisin helposti ja nopeasti hakemaan vanhinta lasta koulusta. Eikös olekin hyvä idea! Saan rehkittyä täällä keräämäni lisäkilot pois ja samalla säästän rahaa, sillä minulla ei ole aikaa kierrellä vaateputiikkeja!
  Onneksi huomenna perheeni isä vie vanhimman lapsen kouluun, joten saan nukkua niin pitkään kuin haluan. <3

Pahoittelen, jos tekstistä tuli sekavaa luettavaa, olen niin ylipirteä liiallisen kofeiiniannoksen takia, tuntuu että voisin tänne höpötellä ihan mitä vaan sen enempää miettimättä. On vaan nii kivaa kirjotella. :D

P.S. Ensi viikolla äitini, veljeni, mummuni ja tätini tulevat vierailulle tänne Padovaan!! En malta odottaa!! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti