Learning Italian

Perjantaina aloitin italian kurssin, joka on tästä eteenpäin kolme kertaa viikossa ja kestää tietääkseni kevääseen asti. Odotin kurssia vähän sekavin tuntein, sillä pidän todella paljon opiskelusta ja haluan oppia puhumaan sujuvaa italiaa, mutta minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä siitä, millainen kurssi olisi (ymmärtäisinkö mitään vai olisiko kaikki liian helppoa ja eteneminen hidasta). No ensimmäinen oppitunti oli...HELPPO. Kaksi tuntia meni siihen, kun opettelimme, miten esittäydytään italiaksi (ja minähän olen asunut Italiassa yli kaksi kuukautta, plus käynyt Suomessa italian alkeiskurssin, joten en VARMAANKAAN osaa esitellä itseäni italiaksi?). Melkeinpä kaikki kurssilaiset osasivat italiaksi monet perusasiat, joten miksi jauhaa jotain niin yksinkertaista asiaa pari tuntia.. Me kaikki kävimme ennen kurssia kielikokeessa, jossa italian kielen taitomme arvioitiin ja päätettiin, mihin tasoryhmään kuulumme ja minusta oma kokeeni meni hyvin, niin miksi ihmeessä he pistivät minut alimmalle tasolle? Tuntui siltä kuin olisin palannut takaisin ykkösluokalle, kun toistimme opettajan perässä aakkosia. :D Ja jostain kumman syystä opettaja kohteli minua ja vieressä olevaa ystävääni (joka on latvialainen) kuin olisimme luokan tyhmimmät ja yksinkertaisimmat oppilaat. Yritin pidätellä nauruani, kun opettaja toisti käsitellyt sanat hitaasti tavaten ja samalla katsoen minua tai ystävääni. "Tämä on pöytä, P-Ö-Y-T-Ä. Minulle kaikki oli helppoa, ja menetän helposti mielenkiintoni, jos opiskelu ei tarjoa mitään uuttavaa tai haastavaa. Jos opettaja kyselee todella helppoja ja itsestään selviä asioita, en yksinkertaisesti viitsi vastata.
  Tunnin päätyttyä menin opettajan luo juttelemaan ja selitin italiaksi, että ymmärrän jo aika hyvin italiaa. Opettaja oli ihan ihmeissään, että hei, tuohan osaakin jotain! Italiaa puhuvien lasten kanssa kun on tekemisissä joka päivä, niin oppii aika nopeasti uusia sanoja ja lauseita ja sen lisäksi host-äitini on jo alkanut puhua minulle italiaa melkein koko ajan, sillä hän on huomannut, että ymmärrän hyvin, vaikka puhuminen vielä tuottaakin vaikeuksia.
  Toivon, että tästä kurssista on oikeasti hyötyä, sillä kurssimaksun olen jo maksanut niin pakko on tunneille raahautua. Ärsyttää, jos kurssilla edetään hitaasti ja käydään ainoastaan minulle jo ennestään tuttuja asioita. Siinä tapauksessa hyötyisin enemmän itseopiskelusta. Ennen kurssin alkua opiskelin itsenäisesti monta tuntia päivässä italiaa, jotta pärjäisin hyvin kurssilla, ja nyt ei ole ollut hirveästi motivaatioita itsenäiseen opiskeluun, huomattuani miten perusasioista kurssilla aloitimme. Noo, pitää asennoitua vähän positiivisemmin, täytyy tästä lähtien olla aktiivinen tunnilla, niin ehkäpä minut siirretään alkeisryhmästä ylemmälle tasolle. :) Positiivisuuttani kuitenkin vähän karsii seitsemältä aamulla herääminen, tiistain ja keskiviikon kurssikerrat alkavat jo yhdeksältä aamulla, ja kahdeksan aikaan minun pitää jo lähteä kävelemään kotoa ratikkaa kohti.. Hyvästi kiireettömät ja myöhäiset tiistai- ja keskiviikkoaamut, sniiif.

Nappasin tämän kuvan bussipysäkiltä viime perjantaina, kun odotin kurssin jälkeen bussia keskustaan.