The Mountains, week 2

(Olen kirjoittanut tämän tekstin kyseisellä viikolla, en vain päässyt sitä silloin julkaisemaan tänne, mutta laitan sen nyt tänne muokkaamattomana. Huomasin kuvia liittäessäni, että jokaisessa kännykällä ottamassani kuvassa on ohut musta viiva alareunassa..en jaksa ruveta jokaista kuvaa korjaamaan, saa nyt kelvata nämä "viivakuvat". En tiedä onko vika kameran linssissä vai missä, mutta toivottavasti sen voi korjata, sain nimittäin tämän puhelimen vasta kaksi kuukautta sitten..)

Toinen viikko vuorilla lähestyy loppuaan, kaksi tai kolme viikkoa vielä edessä. Ensimmäisellä viikolla kauhistelin, miten saan aikani kulumaan, mutta täällä minulla ei kertaakaan ole ollut pulaa tekemisestä. Televisio- ja internetlakko tekee välillä ihan hyvää. Suurimman osan päivästä vietän isäntäperheen kanssa, teemme kaikenlaista yhdessä. Tämä on kolmas viikkoni Italiassa ja kaikki on sujunut hyvin. Tottakai sitä huomaa, miten kulttuurimme ovat erilaisia, mutta puhummme avoimesti kaikesta, jotta väärinkäsitykset korjaantuvat heti alkuunsa.
  Tiistaina ajoimme aamulla kauemmas isoon kaupunkiin. Kävimme parissa marketissa, jonka jälkeen ajoimme puistossa sijaitsevaan ravintolaan, jossa kävimme viime viikolla. Lounaan jälkeen kävimme pienessä luontomuseossa, vanhemmille lapsille oli järjestetty sinne jotain ohjelmaa.
  Perjantaina menimme kylään lähellä Itävallan rajaa, siellä on ensimmäisestä maailmansodasta kertova museo. Lapsille oli järjestetty jotain ohjelmaa museon yläkertaan, sillä aikaa kävin koko museon läpi. Harmi kun melkein kaikki selostukset olivat italiaksi, vain joitakin tärkeimpiä informaatioita oli käännetty englanniksi. Museo oli samaan aikaan todella mielenkiintoinen ja surullinen. Oli kuvia kauhistuttavasti haavoittuneista sotilaista, aseita ja sotilaille kuuluvia tavaroita. En voi kuvitellakaan, minkälainen kokemus sota on. Museosta eritoten mieleeni jäi kallionpala, johon eräs sotilas oli kaivertanut sanat: "Negli anni più belli i giorni più tristi." Englanniksi ymmärrän sen jotakuinkin näin: "In most beautiful years the saddest days." Eli suomeksi "Kauneimpina vuosina surullisimmat päivät." (?) Ostin museosta eurolla aidon sodassa olleen luodin hylsyn.

Sotilas Kuoleman komppaniasta

Lauantaina ajoimme Ravasclettoon, mistä nousimme suurella hiihtohissillä vuoren huipulle. Maisemat olivat aivan mahtavat, olisinpa voinut ikuistaa koko näkymän, mutta kameralla otetut kuvat sieltä täältä eivät kerro koko kokonaisuutta. Pidimme piknikin ja söimme eväsleipiä ja suklaata nurmikolla. Piknikin jälkeen lähdimme kävelylle ja näimme lehmiä laiduntamassa vuoren rinteellä. Kävelimme toiselle puolelle huippua, siellä oli pieni ravintola, mistä tilasin jäätelöannoksen. Tuli ihan Suomi mieleen, sillä annoksessa oli mustikoita, metsämansikoita ja vadelmia. Italiassa marjoja ei voi löytää yhtä helposti kuin Suomessa, täällä marjat kasvavat aika korkealla vuoren rinteellä, missä ilma on viileämpi.

Sunnuntaina vietimme päivän kotona. Askartelin isäntäperheen vanhimman lapsen kanssa varjoteatterin pahvista sekä piirustus- ja talouspaperista, siihen meni melkein koko päivä. Piirsin paperille erilaisia eläimiä, jotka leikkasimme ja kiinnitimme ulkoa tuotujen oksien päihin. Illemmalla pidimme sitten muille pienen esityksen. :)