lauantai 30. maaliskuuta 2013

Spring is here!

Viime viikko oli niin ihanan lämmintä, keskimäärin 15-18 astetta joka päivä ja aurinko paistoi kirkkaasti. Ja minä tietenkin onnistuin rikkomaan ainukaiset aurinkolasini juuri kun päivät alkavat olla kirkkaimmillaan. :D Ollaan hoidokkilasten kanssa useasti vietetty iltapäiviä ulkona nauttien hyvästä säästä. 

Tämä viikko on sitten ollut kaikkea muuta kuin ihana. Vettä on satanut melkein 24/7, enkä tarkoita mitään pikku kuuroa, vaan oikeeta rankkasadetta. Niin minun tuuria, että juuri tälle viikolle sattui tämmöinen keli, sillä minulla on torstaista ensi viikon maanantaihin asti lomaa. Isäntäperhe lähti koko loman ajaksi vuorille ja minä sain koko ison asunnon omaan käyttööni, jee! Meidän oli tarkoitus lähteä Bolognaan ja Venetsiaan kaverini kanssa, mutta kaikki suunnitelmat peruuntuivat hirveän sään takia...
  Toivottavasti maanantaina on parempi sää, niin pääsisimme tekemään päiväreissun Bolognaan silloin. Minulle on iskenyt hirveä matkustusinto, olen asunut Italiassa jo kahdeksan kuukautta enkä pahemmin ole matkustellut.. Venetsia on tainnut olla ainoa matkakohde tähän mennessä (ja tietty kesän reissu vuorille ja Itävaltaan). :D 

Nyt on kiva katsella näitä viime viikolla otettuja keväisiä kuvia kun ulkona riehuu myrsky. Taitaa tämä lauantai-ilta mennä kotona istuessa. :P Toivottavasti lukijoiden pääsiäisen vietto sujui paremmissa merkeissä! :)








sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

A day with me


Olen tällaisen Päivä kanssani-postausjutun nähnyt muutamassa blogissa ja ajattelin nyt kertoa omasta tiistaipäivästäni. Toivottavasti kiinnostaa. :D

-Klo 7.40: Heräsin pirteänä, vaikka edellisenä iltana oli mennyt suht myöhään Spartacus-sarjaa läppäriltä tuijottaen. Pelkäsin päivän olevan yhtä ankean harmaa ja sateinen kuten maanantai, mutta ikkunani sälekaihtimet avattuani minua tervehti ihana auringon paiste. Puin vaatteet, meikkasin ja pakkasin kassiin salivaatteet ja koulutarvikkeet iloisin mielin, on se jännää miten tuollainen keväinen päivä voikin piristää mieltä! Maanantaina satoi koko päivän kaatamalla, eikä silloin huvittanut tehdä oikein mitään.


Maisemaa huoneeni ikkunasta :)
-klo 8.15-8-30: Söin aamupalan ja ryystin aamuteeni kiireellä. Mietin, mitä evästä ottaisin syötäväksi ennen salitreeniä ja pakkasin mukaani omenan ja tomaatti-juusto-crackersejä. Lähdin kotoa kiireellä italian kurssille ja kirosin mielessäni, sillä tiesin myöhästyväni hieman. Matkaa kotoani koululle ei ole kuin jotain kuutisen kilometriä, mutta aamuruuhkassa ajaminen on todella hidasta. Italialaiset on ihan hulluja liikenteessä, varsinkin toiset pyöräilijät, koko ajan saa olla valppaana ettei törmää mihinkään tai kehenkään.


Aamupala

Valmiina lähtöön

-klo 9-11: Saavuin koululle noin 10 yli yhdeksän, mutta onneksi täällä ei olla niin pilkun tarkkoja koulun alkamisen ja loppumisen suhteen niin kuin Suomessa, saavuttuani luokkaan paikalla oli vasta muutama tyyppi. En oikein jaksanut seurata tunnin kulkua, sillä jauhoimme samaa asiaa kuin viime kerrallakin, joten käytin ajan hyväkseni ja tein oppikirjasta jotain tekemättä jättämiäni tehtäviä ja höpöttelin hiljaiseen ääneen vieressä istuvan kaverini kanssa.




-klo 11-13: Koulun jälkeen pyöräilimme kaverini kanssa keskustaan ja vierailimme Wind-liikkeessä, kaverini halusi vaihtaa nykyisestä Vodafone-teleoperaattoristaan Windiin. Tämän jälkeen pyöräilimme eräälle kuntosalille, jota halusimme kokeilla. Olemme jo jonkin aikaa etsineet sopivaa (edullista ja viihtyisää) kuntosalia, ja eräs yhteinen ystävämme suositteli meille tätä pientä, keskustasta löytyvää salia. Kuntosali osottautui aika pieneksi, mutta kuukausikortin hinta on vain 30 euroa (johon kuuluu kuntosalin lisäksi salilla järjestettävät kurssit, kuten body pump, fit box ja pilates ), joten ajattelin sen kortin hankkia tällä viikolla. Edullisen hinnan lisäksi yksi salin personal trainereista on ihan törkeän söpö (tatuoidut hauikset ja nappisilmät oih). :D Täällä personal trainerista ei tarvitse erikseen maksaa, vaan hän on koko ajan paikalla kiertelemässä ja häneltä voi kysyä tarvittaessa apua.








-klo 13-15: Salin jälkeen pyöräilin kotiin ja söin lounasta. Yleensä kun olen yksin kotona niin surffailen samalla netissä kun syön jotain keittiössä. Minusta on ihanaa kiireettömänä aamuna nauttia hitaasti aamupalasta tai lounasaikaan lounaasta ja lukea samalla uusia blogikirjoituksia. :)







Lounas

-klo 15-17: Kolmelta lähdin kotoa ja kävelin keskustaan (n.5km) hakemaan vanhinta hoidokkilasta koulusta. Yleensä kävelen keskustaan melkein joka arkipäivä hyötyliikunnan takia. Ja mikäs sen mukavampaa kuin kuunnella hyvää musiikkia, kuluttaa kaloreita ja nauttia auringonpaisteesta. :D
  Koulusta kävelimme lähimmälle bussipysäkille ja istuimme odottamaan seuraavaa bussia. Yleensä menemme kotiin ratikalla, mutta viime aikoina lapsonen on tykästynyt bussiin, joten menemme sitten sillä. Itsekin kyllä tykkään siitä enemmän, iltapäivisin ratikka on niin täysi ja sinne on hankala survoutua pienen lapsen kanssa. Pelkään aina, että lapsi litistyy ihmismassan väliin..
  Saavuimme kotiin vähän ennen viittä ja valmistauduimme menemään lähipuistoon leikkimään. Vaihdoin rennommat vaatteet ja söin nopeasti välipalaksi omenan ja vähän juustoa.


Bussipysäkillä

-klo 17-18: Leikimme puistossa ja ennen kuutta saapui myös host-isä kahden nuorimmaisen lapsen kanssa. Keskimmäinen lapsi on ihan hulluna keinuun, sain ihan urakalla antaa hänelle vauhtia. :D Kuudelta puisto suljettiin ja lähdimme kotiin.





-klo 18-21: Saavuimme kotiin ja nuorimmainen lapsi sai hirveän raivokohtauksen, yritimme host-isän kanssa häntä rauhoitella mutta mikään ei tuntunut tepsivän. Onneksi piakkoin host-äiti saapui kotiin ja vauveli rauhoittui äitinsä nähdessään. Kahdelle vanhimmalle lapselle valmistettiin pasta-annokset ja he mussuttivat illallisensa olohuoneessa piirrettyjä katsellen. Autoin keskimmäistä lasta (3v) syömisessä ja vahdin muutenkin, että tytöt syövät kiltisti eivätkä tappele ruuasta tai muuta. Italiassa arvostetaan pitkiä perheillallisia, valmistetaan hyvää ruokaa ja istutaan koko perheen kera syömään kiireettä, mutta tässä perheessä harvemmin tehdään niin, sillä kolmea pientä lasta on välillä aika vaikea pitää pöydän ääressä pitkiä aikoja. :D Onhan se tietenkin totuttelukysymys, mutta en rupea puuttumaan host-vanhempieni lastenkasvatustapaan, tässä perheessä mennään pitkälti lasten ehdoilla. 
  Koska lapset söivät aikaisemmin, olin heidän kanssaan olohuoneessa ja vanhemmat valmistivat illallista itselleen ja minulle. Noin kahdeksan aikaan söin illalliseksi riisiä herneiden kera, jonka jälkeen leikin lasten kanssa yhdeksään asti. Tanssimme musiikin tahtiin sekä puhalsimme ilmapalloja ja leikimme niillä.

-klo 21-: Muu perhe meni nukkumaan ja minä jäin ruokasaliin läppärini kanssa. Netissä olemisen jälkeen menin suihkun kautta sänkyyn ja aloin katsomaan Once Upon A Timen toisiksi uusinta jaksoa, mutta 10 minuutin katsomisen jälkeen silmät alkoivat painua kiinni, joten suljin läppärin ja rupesin nukkumaan.


maanantai 18. maaliskuuta 2013

La pioggia non mi piace

Sataa sataa ropisee ihan kaatamalla... ja minä en päässyt aamulenkille sen takia!! Mitähän liikunta-aktiviteettia sitä keksis kun ei salillekaan jaksais raahautua. Yleensä pidän sateesta, mutta täällä asuessa se on aina vaan tuntunut hankaloittavan elämää. Ensinnäkin kadut ovat niin kapeat, että kävellessä sateenvarjo tarttuu kiinni kaikkeen mahdolliseen (vastaantulevien sateenvarjoihin, aitaan, lyhtypylvääseen..), ja julkiset kulkuvälineet on täynnä märkiä sateenvarjoja. :D

Viime viikko meni niin nopeasti, kohtahan sitä ollaan jo huhtikuussa.. Tiistaina menin melkein kuukauden tauon jälkeen italian kurssille, ja sekin tuntui niin turhalta, kun huomasin, miten vähän kurssilla oli poissaoloni aikana edetty. Minulla on tämän italialaisen kurssikirjan lisäksi suomalainen italian oppikirja (In Piazza), jota olen käyttänyt itsenäiseen opiskelemiseen, sillä se on niin paljon parempi kuin tuo italialainen kurssikirja, In Piazzan avulla opiskelu tuntuu paljon tehokkaammalta ja mielekkäämmältä (ja kielioppisäännöt on selitetty suomeksi). Kun on tottunut tehokkaaseen kielenopiskeluun (esim tykkäsin ihan älyttömästi lukea kieliä lukiossa, opiskelu oli tehokasta ja siinä edettiin reippaaseen tahtiin), niin tämän italian kurssini etanavauhti tuntuu välillä niin turhauttavalta! Oikeastaan käyn tunneilla lähinnä siksi, että opetus on italiaksi, joten kuunnellessa ja puhuessa italiaa saa hyvää harjoitusta ja oppii lisää italialaisesta kulttuurista ja ajatusmaailmasta.

Perjantaina jäin italian kurssin jälkeen keskustaan pyörimään niin kuin tavallisesti. Juuri kun olin menossa hakemaan vanhinta lasta koulusta host-äiti soitti ja sanoi, että olen vapaa koko päivän! Tämä oli ihana yllätys! Jäin sitten keskustaan kavereiden kanssa ja nautimme kauniista ja lämpimästä säästä kahvitellen ulkona. Illemmalla menimme (yllätys yllätys) parin baarin kautta yökerhoon ja kotiin palasin viideltä aamulla... ja heräsin kymmeneltä ja hoidin lapsia kello kahteen asti. Yleensä olen aina vapaa viikonloppuisin, mutta autan kyllä tarvittaessa, kuten nyt viime lauantaina kun host-isä ei ollut kotona. Menimme aamupäivällä lasten ja host-äidin kanssa lähipuistoon leikkimään, oli kyllä aivan ihana ilma! Parin tunnin jälkeen palasimme kotiin ja söimme lounasta (minulle host-äiti teki mozzarella-salaattia omnom), jonka jälkeen kaksi nuorimmaista laitettiin päiväunille ja minä olin vihdoin vapaa. :) Kävin pikaisella juoksulenkillä jonka jälkeen menin keskustaan tapaamaan kavereita. Tulin kotiin illalla ja valmistauduin iltaa varten. Menin keskustassa asuvan ystäväni luokse ja viinin juonnin ja höpöttelyn jälkeen menimme baariin ja (taas) yökerhoon. Taidan nykyään viettää liikaa aikaa baareissa ja yökerhoissa. :D


Lähipuistossa lauantaina

Sunnuntaina menimme kaverini kanssa pizzalle. Yhdellä keskustan aukioista oli jokin tapahtuma Pyhän Patriikin päivän kunniaksi, mutta oli sen verran viileää, että porukkaa ei ollut paljon. On niin hassua, miten keskusta tuntuu niin autiolta viikonloppuisin vaikka ei tämä niin älyttömän pieni kaupunki ole. Varsinkin sunnuntaisin aukiot ovat tyhjillään ja suurin osa kaupoista on kiinni. Yleensä ihmisiä alkaa ilmaantumaan vasta iltapäivällä, mutta sitten pimeän tultua kaikki katoavat taas koteihinsa jos on liian kylmä. :D


Piazza dei Signori


Piazza delle erbe (arkipäivisin täynnä markettikojuja, joissa myydään vihanneksia ja hedelmiä)

Palazzo della Ragione, Piazza della Frutta


perjantai 15. maaliskuuta 2013

Paketti

Hihhii sain tällä viikolla paketin Suomesta, kiitti äiti!! Salmiakit on jo syöty ja käsityölehti luettu läpi pariinkin kertaan. Aloitin tammikuussa Suomesta mukaani tuomalla villalangalla tekemään kaverin vauvelille villasukkia, mutta lanka loppui kesken juuri ennen toisen sukan kärkikavennusten! Onneksi äitini löysi kotoa (meillä on aika kiitettävän iso lankavarasto) tuon pienen kerän samaa lankaa, sillä en ollut varma, että valmistaako Novita tuota väriä enää. Nyt saan sukat valmiiksi, toivottavasti ei vauveli ole ehtinyt kasvaa liian isoksi. :D Äiti oli myös tehnyt minulle kauniin ruusukoristeen, ajattelin laittaa sen kevättakkiini. Paketista löytyi myös reseptilääkkeitä ja joululomalla kotiin unohtamani muistivihko, johon olen kirjoitellut kaikkea italian kieleen liittyvää, epäsäännöllisiä verbejä, hankalia kielioppijuttuja ja niin edelleen. Tuollainen pieni muistivihko on kätevä pitää aina mukana laukussa ja jos jossain vaiheessa jää vähän luppoaikaa voi ajan käyttää hyödyksi ja päntätä vähän italiaa. ;)



Hyvää viikonloppua kaikille! 

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Random

Ciao taas pienen tauon jälkeen! Nämä edelliset pari viikkoa ovat menneet lapsia hoitaessa, täällä jyllää hirveä influenssa-aalto, tuntuu että kaikki ovat olleet jossain vaiheessa flunssan kourissa. Ja tietenkin host-perheessäni kaikki ovat olleet eri aikaan kipeänä, ensin oli host-äiti, sitten keskimmäinen lapsi, sitten perheen vauveli, sitten vanhin lapsi ja taas vauveli ja host-isä.. Olisi ollut minulle helpompaa, että kaikki penskat olisivat sairastaneet samaan aikaan, mutta eeei. :D Muutama viikko sitten olin pari päivää vauvan kanssa kotona, sitten yhden viikon hoidin keskimmäistä lasta ja viime viikolla sekä vauveli että vanhin lapsi olivat kuumeessa. Eilen keskimmäinen ja vanhin lapsi olivat vielä kotona koko päivän, mutta tänään kaikki menivät kouluun jee! Ja nyt on sitten minun vuoroni olla flunssassa... Just my luck.


Tässä vähän random-kuvia parilta viikolta sepustuksen kera, saattaa olla vähän sekavaa, mutta olkoon. 



Ompelen vanhimmalle lapselle koulumekkoja söpöstä Hello Kitty-kankaasta. Italiassa lapset eivät käytä varsinaista koulupukua, mutta ainakin tämän lapsen koulussa lapset pitävät pitkää mekkoa/takkia suojaamassa normaalivaatteita (esim kuvistunneilla yms). Lapsosen entinen koulumekko alkaa käydä pieneksi, joten host-äiti tilasi pari metriä kangasta ja nyt minä sitten väkerrän niin monta mekkoa kuin tuosta kangasmäärästä tulee. Täälläpäin ei varmaan niin paljon arvosteta käsitöitä, Padovakin on kuitenkin ihan suht iso kaupunki ja silti täällä ei hirveästi ole lanka- tai kangaskauppoja. Keskustassa on yksi pieni lankapuoti, mutta Eurokankaan tapaisia kangaskauppoja en ole löytänyt yhtään, ainostaan joitan pieniä käsityöpuoteja, joissa on vain muutamaa erilaista kangasvaihtoehtoa. Italialaiset ovat niin muotitietoisia, että parempi näköjään ostaa hienoja merkkivaatteita kuin tehdä itse jotain uniikkia..




Olen yrittänyt olla kenkäostolakossa, mutta pari viikkoa sitten repsahdin ihan kunnolla ja ostin kolmet parit kenkiä. :D Nämä ihanuudet on H&M:ltä, olen niitä jo kerran yöelämässä testaillut, mutta varmaan pääsevät enempi käyttöön sitten ilmojen lämmetessä. Olen ostanut täältä ihan järkyttävän kasan kenkiä, saa nähdä kuinka monen matkalaukun kanssa palaan Suomeen (sitten kun palaan).. :D



Yhtenä aamuna päätin sitten napata kuvan aamiaisestani, vaaau. Yleensä syön aamupalaksi jogurttia ja hedelmiä, mutta tuona aamuna jogurtti oli loppu ja päädyin tekemään itselleni munakokkelia. Host-äiti opetti minut tekemään ihan järkyttävän hyvää munakokkelia, se valmistuu niin nopeasti, joten teen sitä usein itselleni lounaaksi. Valmistamiseen ei tarvita kuin parmesaania ja haluttu määrä kananmunia (itse laitan 2-3, nälästä riippuen) ja pieni teflonkattila (siis ei paistinpannu!). TEE NÄIN: laita kananmunat ja pieniksi paloiksi raastettu parmesaani suoraan kattilaan (ei siis mitään rasvaa paistamiseen), levy päälle ja hämmennä seosta niin kauan kunnes se näyttää valmiilta. Kaasuliedellä valmistettaessa tähän ei mene kuin muutama hassu minuutti ja tadaa munakokkeli on valmista! 




 Viime viikolla satoi taas lunta, joka valitettavasti suli saman päivän aikana. Taisi olla viimeinen lumikuuro tälle talvelle, nyt alkaa ilmat lämmetä ja kevät olla saapumaisillaan. Tämä talvi ei kyllä ole minusta talvelta tuntunut, kun taas täällä monet ovat ihmetelleet, että onpas tänä talvena satanut merkillisen paljon lunta (= lunta on satanut tämän talven aikana ehkä suurin piirtein neljä kertaa ja melkein joka kerralla se on sulanut samana päivänä pois..). Mutta pitää muistaa, että lumi ei ole Italiassa talvella mikään itsestäänselvyys vaan oikeastaan aika harvinainen juttu.




Padovan keskustassa sijaitsee kaunis kahvila Caffe Pedrocchi, joka muuten sattuu olemaan yksi Euroopan vanhimmista kahviloista. Kahvila järjestää usein kaikenlaista ohjelmaa (esim kuvan ottohetkellä oli meneillään jokin kiinalainen tanssiesitys) ja menemme yleensä vanhimman lapsen kanssa koulupäivän jälkeen kahvilan eteen leikkimään muiden lasten kanssa. Itse kahvilassa en ole koskaan asioinut, käymme aina salaa siellä vessassa, mutta koskaan en ole raaskinut mitään tilata, on nimittäin sen verran kallis paikka. Jos olisi tuota rahaa enemmänkin niin varmasti useinkin istuisin tässä kahvilassa, se on niin kaunis sekä sisältä että ulkoa, todella viihtyisä ja ylellisenoloinen. Kyllä minä vielä aijon edes yhden kahvikupillisen tässä kahvilassa juoda jonain päivänä! Tuskinpa siitä vararikkoon menee. :D Kahvilan nettisivut löytyvät täältä.




Keskimmäisen lapsen kanssa tehtiin hieno piirustus Peppa-possusta ja hänen perheestään. :D Kyseinen piirretty on tytön ehdoton lemppari, kun taas vanhin lapsi haluaa aina katsoa Scoopy Doota.



Tämän kuvan räpsäisin kun olin eräänä lauantai-iltana (taisi olla kaksi viikkoa sitten) kävelemässä kaverini asunnolle. Hämärän tullessa keskustankin kadut tyhjentyvät ihmisistä ja on hiljaista. Oli aika aavemainen tunnelma kipitellä pimeitä katuja yksinään... Kaverini luona joimme viiniä ja valmistauduimme iltaa varten. Kävimme kantabaarissamme muutamalla drinkillä, jonka jälkeen suunnistimme yökerhoon. Yökerhossa tapasin herra F:n pitkästä aikaa. <3 Oli mukava ilta, mutta pitää ensi kerralla vähän rajoittaa tuota viinin juontia... :D